Sorisori! En ole ehtinyt kirjoittaa, koska olen ELÄNYT ELÄMÄÄNI. No juu, ollaan tällä viikolla Hilpan kanssa mm. oltu tunnilla, maastoiltu ja juostu vapaana maneesissa. Molemmat.

Aloitetaan tunnista. Sain torstaina tarjouksen, josta en voinut kieltäytyä: ylimääräinen Jyken tunti. Ongelma vaan oli se, että perskutti meni aikataulu melko tiukille. Jopa niin tiukille, että olin tallilla viisi minuuttia ennen tunnin alkua. Ei kun penkki selkään, suitset päähän ja maneesille. Jätin suitsien kaikki remelit auki, koska aattelin, että nyt on vaan päästävä sinne maneesiin, ettei opettaja ala etsiä meitä. Siinä sitten karmeella tohinalla menin maneesiin, laittelin ovea perässäni kiinni, kun henkilö X huutaa takanani: ”SUITSET TIPPU!” Hupsis, näin tosiaan kävi! No ei kun suitset maasta, kopistelin niitä hetken ja takasin päähän. Hilppahan ei luonnollisesti ehtinyt tajuta, että jotain tapahtui. Niin, ja kuolaimissahan oli kuolainteippi, joka imaisi kivan kerroksen hiekkaa pintaansa. Pyyhin ne housuihin ja jatkoin menoa. Näin toimii osuuskauppaväki!

Mutta tunti meni SIKAHYVIN. Sitä tuossa kolleegan kanssa juteltiin, että miten se vastaavien harjoitteiden teko ilman opettajaa on niin hidasta ja vaikeaa? Lopulta menee aina ihan hyvin, mutta sinne pääseminen kestää itsekseen aika kauan.

No eläppä ko seuraavana päivänä lähettiin porukalla maastoon. Yksi geriatrinen esteponi, yksi teinivuosiensa syvimmässä päässä uiva suomenhevostamma, jolla on maksimaalinen kiima, ja sitten Hilppa, joka edustaa milloin mitäkin äärilaitaa. Alkumatka meni ihan okei, mutta persketti, tulvahan oli toki löytänyt alavat maat, joten yks kaks noin viisikymmentä metriä polkua oli veden vallassa. Oli siinä Hilpalla miettimistä, että miten helvetissä tuosta pääsee niin, ettei nilkat kastu. Tajuttuaan, ettei mitenkään, se talsi ihan asiallisesti läpi kahluukohdan. Hyvää vesijumppaa! No sitten tuli varsinainen shokki maalaishölmölle: SUOJATIE. Kyllä oli kuulkaa pienellä hevosella äimistelemistä, kun oli niin leveät kuviot maalattu lattiaan. Hilppa keräsi kaiken rohkeutensa ja harppoi yli. Matkan lopulla tuli vastaan TOINENKIN SUOJATIE. Ei se vieläkään ollut Hilpalle mikään läpihuutojuttu, mutta yli päästiin. Saattoi uni tulla tallissa helposti silmään päivän päätteeksi.

Tänään oli hieno päivä! Hilppa sai makoilla koko päivän auringossa ja me lähdettiin aamusta Lapsen kanssa katsomaan lapsiratsastajien dressage-SM-mittelöä. Meidän pieni Nelli, joka on ällistyttävästi jo 14, on kohonnut sille tasolle, että SM-kisat kutsuivat. Kuka on Nelli? No Nelli on sen tilan lapsi, jossa Pullukka ja Poppana asuvat! Nelli on siis käytännössä tyttäreni kasvattama, sillä tytöt kohtasivat ensimmäisen kerran 11 vuotta sitten, ja lapseni hoiti häntä aina kesäisin. Sittemmin piti Nellille myös ESTETUNTEJA. Apua! Mihin tämä aika oikein menee? Entä nämä lapset? Kohta se on olympialaisissa ja me huudetaan siellä kuin hyeenat. Kiva kun on jotain, mitä odottaa!

Illalla ampaisin vielä tallille juoksuttamaan Hilppaa. Hänen mielestään oli parempi idea mennä TÄYSII maneesin päästä päähän. Ok sitten!