Kun ei ikinä ole hyvä! Ei vaan, iso prosessi käytiin läpi Hilpan kanssa, jotta saatiin ylimääräiset 90kg turvallisesti pois. En olisi ikinä uskonut, että seuraavaksi ollaan päinvastaisessa tilanteessa: miksi hevonen laihtuu, vaikka sen ruoka on optimaalisesti mitattu ja se SYÖ.

Noh. Hilpan äidillä on suolistotulehdusgeeni. Se tarkoittaa sitä, että se voi tietty olla Hilpallakin. Jos hevonen laihtuu vaikka syö, jossain mättää. Tähystyksessä ei näkynyt mitään (vatsahaavaa), hiekkatilanne oli jo röntgattu aikaisemmin, mutta ultra otettiin maanantaina uudestaan. Siinä näkyi suolen lievää turvotusta. Se oli vähäistä, mutta olipa kumminkin. Nyt Hilppa sai kortisonikuurin, jotta suoli saa rauhan.

Samaan aikaan analysoidaan ankarasti ravintoneuvoja-Elenan kanssa mitä syötetään hevoselle, että sen suoli ei suutu. Allergiatestien tulokset tulevat noin kolmen viikon päästä. Elena sanoo, että sinimailanen on yksi suurimpia allergian aiheuttajia, joten pyrimme nyt varmuuden vuoksi ruokkimaan Hilppaa niin, että se jätetään pois.

Tuommoset pötikät ovat Pre Alpin Wiesencobs.

Myöskin oma, kuiva heinämme on sen verran ravintoköyhää juuri nyt, että päätin lisätä eväisiin tiiviiksi briketeiksi pakattua loistoheinää. Brikettien nimi on Pre Alpin Wiesencobs, ja siitä löytyi myös kätevä kertakäyttöversio, jota ei tarvitse turvottaa. Laatikossa on 15 valmista kilon köntsää, joita vaan sitten ääntä kohden. Annan niitä yhden päivässä. Se on pelkkää heinää, joten ei tarvitse olla niin varuillaan.

Kuva: Uskon Jenni

Ratsastaminen on helpottunut viimeisimmän kiropraktikkokäynnin jälkeen. Hevosen liikkuminen on selvästi parantunut, ja Geertkin sanoi, että pääsi nyt vasta käsittelemään esim. kaularankaa. Aiemmin se ei kuulemma ollut fyysisesti mahdollista. Arvostan asteittan tehtyä työtä, jolloin hevoselle annetaan mahdollisuus asettua uuteen muotoonsa. Niin ammattilainen varmaan asian on miettinytkin.

Meikäläiselle on suurin haaste nyt ratkaista kuinka paljon ratsastaa ja miten. Liike on lääke toki melkein kaikkeen, mutta jos kaveri meinaa laihtua joka jumpalla, niin ehkä voin myös odottaa, että läski alkaa tarttua kiinni. Muutenkin olen melko arka ryhtymään hirveisiin urheilusuorituksiin tauon jäljiltä. Kutsun sitä viisaudeksi, toiset taas laiskuudeksi. Saa valita!

Joka päivä muistan iloita siitä, että hevoseni syö ja kakkaa normaalisti, ja on lisäksi korvat pystyssä. Sen yli kaikki on jo pelkkää plussaa. Tänään pikkujouluja, huomenna maastoon!