Hyvät tarhassa!

Nykyään ei meinaa löytää tuotetta, johon ei saisi erikseen vielä swarovski-kristalleja. Mistä nämä vaikeanimiset kristallit oikein tulevat? No kuulkaa Itävallasta. Swarovski jakautuu jo moneen haarakonttoriin, joista yksi on mm. Swarovski Movie Entertainment. Ydinosaamisalueena (kai) kuitenkin kristallit ja optiikka. Kuka voi hallita kristallimarkkinoita? Oikeasti? Näin kuitenkin on, että itävaltalainen pulju on sekoittanut ihmisten päät niin pahasti, että jopa hevoselle ostetaan mieluummin Swarovski-killuttimilla koristeltu otsapanta tai satulahuopa ennemmin kuin hieronta. Totta kai, koska hieronnassa ei mikään muu kimmellä kuin hierojan otsa.

Nobel sille, joka keksi tunkea Swarovskia joka paikkaan!

Kuulin eilen, että muoviset turvajalustimet eivät kestä putoamista. EIVÄT KESTÄ PUTOAMISTA, RATSASTUSVARUSTE? Kuulemma ne voivat haljeta ja kukaan ei korvaa. En voi uskoa korviani. Siirryn takaisin valurautajalustimiin asap. Samaan aikaan jalustimiin saa sopivalla hinnalla KRISTALLIKORISTEITA. Kenelle näitä tehdään? Tai siis kenen hevonen on syntynyt ja kasvatettu koristeeksi, ja sen eläimelle tyypilliset ominaisuudet on karsittu pois? Esim. yllättävä käytös, likaantuminen tms. Kaikkea siis saa nykyään kristallikoristeilla, mutta mitä saa enää kestävänä? Vai eivätkö ihmiset halua enää kestäviä vehkeitä? Haluaako jengi ostaa joka vuosi uudet tavarat?

Olenko outo? Itse tykkään hankkia ihan jokaisella elämänalueella kestävää stuffia, ihan farkuista alkaen ja sitä kautta talvikenkiin. En ole vuosi(kymmen)in enää kuvitellutkaan ostavani joka talvi uuden pompan. Miksi ihmeessä, vanhahan on ehjä ja hyvä! Samalla aatteella painan hevospuolellakin. Juuri eilen kimitettiin kilpaa näistä jalustimista. Sanoin lapselle, että et saakaan niitä MUOVISIA, JOTKA VOIVAT LOUKKAANTUA, vaikka olin luvannut. Hän jankkasi, että kylläpäs saan, koska lupasit. Onhan se totta, lupaus on pidettävä. Miten sitten pidän naaman pokerilla, kun laitamme aina harrastamisen jälkeen JALUSTIMET johonkin peevelin humidoriin, etteivät ne murru? Tai millä naamalla kerään lapsen talteen, kun hän on jäänyt TURVAjalustimesta roikkumaan hevosen kyljelle? Mikä osa minulta puuttuu, millä ymmärretään?

Olenhan vissiin keuhkonnut tästä ennenkin. Ratsastushousut olivat ennen semmoiset, joiden kanssa vietettiin yhdessä vuosipäiviä. Nykyään se on ennemminkin hautajaiskarnevaalit vuosittain. Mikä tolkku? Tai kai se tolkku on sama kuin vaikkapa puhelinvalmistajilla: tehdään MELKEIN hyvää niin, että tuote kestää melkein kaksi vuotta ja sitten uutta pesäkkeeseen.  Itse en millään jaksaisi rampata kaupassa vuosittain. Ruokaa joutuu kuitenkin hakemaan yhtenään.

Huomio! En siis lainkaan soimaa niitä, jotka harakan lailla tykkäävät kaikesta kimmeltävästä. Soimaan sitä ajatusmaailmaa, että varusteita ostetaan näön, eikä käyttötarkoituksen vuoksi. Ja kaikkea niin pirusti liikaa.

Arvojärjestys on hyvä miettiä etenkin jos jää itselleen kiinni rahattomuudesta valittamisesta. Mitä oikeasti tarvitsen? Montako loimea, huopaa ja jalustimen koristetta? Pärjääkö ratsu yhdellä riimulla vai pitääkö olla koristeltu ja plain? Entäs suojat, onko niiden paras ominaisuus KIILTO? Ja auttaako se?

Ja kyllä, jään toisinaan itsekin kiinni siitä, että ostan jotain älytöntä, koska se nyt vaan oli siinä, tyrkyllä. Lompakkoni kuitenkin kiittää, että sitä tapahtuu enää melko harvoin. Sen sijaan varsan koulutukseen, hepan hierontaan ja tallimatkojen bensoihin laitan koko ajan enemmän rahaa. Uskon nimittäin, että se kannattaa. (Luonto saattaa olla eri mieltä viimeisestä, sorit siitä.)

Ei tartte enää synkissä varusteissa kulkea!