Tämmönen porukka tällä kertaa! Päätettiin pitää koko ajan kypärät päässä ettei vaan satu mitään.

Terveiset El Broncosta, joka sijaitsee Unkarissa! Kyllä, täällä on taas meneillään kavioliittoleiri, koska edelliset kaksi leiriä olivat niin kovia. Siis kaikin puolin. Saavuttiin yhdellä porukalla torstaina päivällä, toinen remmi tuli iltasella. Koska suomalainen haluaa aina tietää sään, kerron sen heti kärkeen: aurinkoista, lähes tuuletonta, noin 15 astetta. Ei siis ihan perinteinen marraskuu noin suomalaisittain katsottuna. Hevoset asuvat suurelta osin ulkosalla, ja miksipä ei. Karva on kasvanut jo joillain ihan kunnolla. Brad Pitt on yhtä komea ja ihan kuin ennenkin, niin myös Elvis. Lähettävät terveisiä molemmat!

Kenttäopiskelua. Pihalla ollaan, kaikin puolin!

Back to poniratsastajuus.

Ekana päivänä pyrittiin taas pääsemään sisälle western-tyyliin. Väittäisin, että toisella kerralla se on hieman helpompaa, mutta olin silti aika kujalla. Brad teki vähän mitä huvitti ja minä hoipuin seljässä. Tänään homma aukeni hiukka paremmin ja sain kokea jonkinlaista hallinnan tunnettakin. Opinnot jatkuvat.

Tällä reissulla merkille pantavinta on ehkä se, että joukossamme on kolme Katjaa. Elämästäni sen verran, että en ole KOSKAAN ollut MISSÄÄN, jossa olisi yli kaksi Katjaa. Muuten porukka koostuu ihan normaaleista naisista. Ensi kerralla ehkä järjestämme oman leirin pelkille Katjoille.

Kai se on sitten maastoiltava, vaikka eihän näistä maastoista mihinkään ole. Kansallispuisto.

Saapuminen oli muuten aika kivaa: vastaanottokomiteassa seisoivat työmuurahaiset Gabor, Robert ja Mili, ja kaikki halata rutistivat niin kovaa, että happi hetkeksi tyrehtyi. Mitä jengiä! Ihan parhaita.

Viime kerrasta poiketen nyt täällä on kasapäin varsoja. Nuorin on kuukauden ikäinen. Täällä varsojen syntyminen pyritään ajoittamaan kauden loppuun, jotta hevoset voivat liikkua koko kauden.

Tällä kertaa (off-season) paikalla ei ole muita vieraita kuin me, joten saadaan mellestää sydämemme kyllyydestä. Se tapahtuu enimmäkseen poreammeessa lilluessa ja suihkun mekanismia arvuutellessa. Pitäkää hatuistanne kiinni!

Rose-viini ei ole huonontunut puolen vuoden sisällä, ei myöskään ruoka. Jälkiruoka-täytekakkupala on edelleen painonvartijoiden painajainen.

Seuraavassa raportissa kerron miten ihminen selviää reissusta juustolaan (matka tietysti hevoskärryillä), ja kuinka sen jälkeen opettelemme rivitanssia. Kyllä – rivitanssia.

Mistä tässä kuvassa on kyse? Vai onko teillä kotona aina tällaista? Vastaus selviää seuraavassa numerossa!

Tahotko ite El Broncoon? Se onnistuu täältä.

Ja lisää asianmukaista infoa tästä ja monesta muustakin kohteesta Horsexploren reissuilta täältä.