Terve taas!

Arvatkaa onko satulaa? No ei. Olen monta kokeillut ja saanut myös kuulla, että jos istuntani olisi parempi, satulakin voisi löytyä. Sillä ei kaiketi ole mitään merkitystä, että jalkani ovat pitkät kuin perkule. Minulla on myös kuulemma selkäongelmia, koska selkäni kipeytyy satulasta, joka kippaa taakse. Hmm. Itseensä meneminen ei ole aina ihan helppoa. Totaalisen paskuuden myöntäminen ei myöskään ole kamalan helppoa. Mutta tässä sitä ollaan: takaisin kohdassa syyskuu, 1977. Menen bussilla Poni-Hakaan. Seison koko matkan bussissa, etten vaan unohda jäädä pois oikealla pysäkillä. Kypärä on valmiiksi päässä ja raippa kädessä. Jalassa verkkarit ja kumisaappaat. Juoksen koko matkan pysäkiltä tallille ja olen aina tunnin etuajassa. Ratsastamme poneilla, joiden suurinta hupia on ryhmittyä keskelle kenttää niin, ettei pohkeita saa annettua. Sitten ne ei liikkuneet mihinkään. Ja me huudettiin, että nää ei mee, opettaja! Krisse Fagerström huusi, että ratsastakaa niitä poneja.

Ensi viikolla alkaa harjootukset. Jäänköhän luokalle? Kerron sitten.

Oltiin muuten Viikissä Jaskalla sairaskengityksessä. Kengittäjä kysyy heti ovella: ahaa, haluat, että höylään kavioita hieman pidemmiksi? Aivan. Sitä juuri. Ne oli pikkusen lyhyenlännät, eikä kopukka kulkenut eteen. Jaska sanoi, että eihän noilla pääse, sitä sattuu aina kun kavio osuu maahan. Auts! Aika karmivaa. Nyt alkoi sen päivänen kasvatus, 10 viikon päästä mennään uudestaan. Montakohan kertaa kengät joudutaan nakuttelemaan takas kii?

Juu, ja ihan hirveä kohtalo tuli vastaan siellä klinikalla. Yks kaveri oli lastaustilanteessa noussu pystyyn ja kaatunut selälleen: säkä murtunut. Olipa törkeän näköinen säkä siinä! Kävipä meillä säkä, ettei käyny noin. Hahhahaaa! Huumoria! Tajusitteko? Säkä!

Ruokaohjeetkin saatiin, se menee näin: joka päivä annos LAADUKASTA kivennäistä, suolaa ja bitoiinia ja perusrehua. That’s it. Kassotaan, kuinka käy.

Nyt pittää mennä, väsyttää niin että pyörryn. Tarina jatkuu. Kävelen Jofa-kypärä päässä takaisin bussipysäkille. Tunti on mennyt ihan päin penaalia, mutta silti on viikon paras päivä.