Minä olen niitä tyttöjä, joka kävisi varmaan tallilla, vaikka hevosta ei olisi. Niin kiva on hengata tallikavereiden kanssa! Tiedän myös kohtuullisen hyvin mikä ketäkin vaivaa ja miltä kantilta, siis HEVOSISTA. Useista tallikavereista ei ole hajuakaan mitä he tekevät työkseen. Osasta tiedän missä he asuvat, koska olemme saattaneet hyödyntää samansuuntaisuutta. Ketä VOI kiinnostaa tallikaverin duuni?

Nyt, kun olemme Hilpan kanssa muuton äärellä (vaikka Hilppa ei ehkä sitä tiedä), niin tallikaverit ovat nousseet aivan erityiseen asemaan. On aivan hirveää kohdata tallikaveri, joka tulee sanomaan, ettei halua, että muutamme. Silloin tajuan viimeistään, että olen ollut tärkeä jollekin, eivätkä pelkästään he minulle.

Viisi vuotta on pitkä aika hengata samojen tyyppien kanssa. On siellä jokunen, jonka kanssa on joskus ollut suukopuakin, mutta kaikesta on selvitty, niin kuin ihmissuhteissa kuuluukin. Tällä hetkellä tilanne on se, että en haluaisi eroon YHDESTÄKÄÄN tallikaveristani. Aina näin ei ole ollut. Edellisestä paikasta muutettaessa ei tullut joitakin niin ikävä, mutta en usko, että heillekään minua. Ihan normaalia kemiaa: joko sitä on, tai sitten ei. Hevoset ovat AINA ihania, riippumatta omistajastaan. Sekin on muuten hassua – jotkut eivät tykkää kaikista hevosista! Se on minulle outoa.

Aivan valtavasti jännittää uusi elo. Kävimme eilen Parikan Hannan kanssa tutustumassa uuteen paikkaan. Omistaja oli tavattoman mukava ja esitteli meille koko tienoon. Olisimme jääneet varmasti koko päiväksi jaarittelemaan, mutta työt kutsuivat. Tästä vierailusta jäi oikein kiva fiilis. Eniten tietysti jännittää uudet tallikaverit! Yhden kanssa jo juttelin, ja hän oli ainakin superkiva. Siis mitä, miksi kaikki EIVÄT OLISI SUPERKIVOJA? Kai me kaikki ollaan joskus ihania ja joskus ihan järkkyjä? Mehän ollaan kuitenkin samalla asialla kaikki: ANYTHING FOR THE HORSE.

Faktaa uudesta paikasta: siellä on mahdollisuus valita kuiva heinä, joka on Hilpan pikku masun kannalta aivan paras vaihtoehto. Sitä myös annostellaan 5krt/vrk, joten luulisi laihiksen onnistuvan. Kenttä ja maneesi olivat hienossa kunnossa, maneesi on herran tähden LÄMMITETTY. Minä, vaihdevuotinen hikikarpalo, suistun selästä jo pelkästä ajatuksesta. Onko kylmetettyjä maneeseja missään? Rahaa tulee menemään ylläpitoon enemmän, mutta vastaavasti matka vähenee niin paljon, että siinä taas säästyy.

Marraskuussa olen varmaan ihan loppu, sillä lokakuussa muuttaa a) työpaikkani, b) poikani kotoa pois (!!!!!!) ja c) Hilppa kuun vaihteessa. Miten selviydyn? Ai, miten niin? Olenhan SELVIYTYJÄ! (ehheh.)