Silloin, kun aloitin elämäni hevosenomistaja-kastissa, en tiennyt tallien palveluista mitään. Tiesin, että hintaan kuuluu ruokinta ja karsinoiden siivous. Sittemmin olen havainnut eroja paikoissa. Tämähän onkin jännittävä tieteenala!

Muistan joskus taivastelleeni, että herran tähden, ottaako joku talli ylimääräisestä loimittamisesta rahaa, tai suojien pukemisesta! Tämä oli kovin *paheks silloin joskus, kun hevoseni asui tallissa, jossa oli max 10 hevosta. Sen kokoisessa tallissa ei asiasta saakaan kovin isoa numeroa, mutta isommassa tallissa saa kyllä. Itsekin tallia tehneenä tiedän kyllä kauanko menee, jos useammalla hevosella on jotkut töppöset ja sen seitsemäntoista takkia päälle ja pois. Maximum hiki!

Tässä pestään seinää.

Hevostelu-urani alussa Aulangolla melkein kaikki tallin hevoset laidunsivat joka päivä valtavalla alueella. En puhu tarhasta, koska alue oli niin iso. Sisään ne otettiin avaamalla portti, hepat juoksivat itse omiin koteihinsa. Se oli ensimmäisen mallini hevosenpidosta. Karsinoissa ei ollut minkäänlaisia juoma-astioita, vaan hevoset juotettiin säännöllisesti. Oli muuten aika homma kanniskella ämpäreitä janoisten sankareiden eteen. Olin lihaksikas lapsi. Karsinasta siivottiin päivittäin pissat ja kakat pois ja tilalle laitettiin puhdasta purua. Muusta en tiennyt.

Sittemmin Vantaalla kävin toisinaan tallilla, joka oli Vepsäläisen kalustekartanon vieressä. Siellä hevoset saattoivat saada ruoaksi vanhoja viinereitä ja pullia, jos ei ollut kauraa. Tajusin olla järkyttynyt.

Vasta noin 15 vuotta sitten havaitsin, että jotkut siivoavat tarhojakin. Nauroin silloin – hullut! Sittemmin aloin hommaan itsekin. Siinä on muuten oma hommansa! Kakkojen keräily tallin pihasta ja yhteisiltä reiteiltä on myös asia, joka on tullut muotiin vasta 2000-luvulla. Kaikilla ei tosin ole siihen vieläkään aikaa.

Neljä pientä/keskikokoista elefanttia maaarssi näin…(Pistamiin 2016)

Nykyisessä tallissamme kaikelle ylimääräiselle aktiviteetille on hinta. Se maksetaan tallityöntekijöiden virkistysrahastoon. Se on mielestäni reilu systeemi, sllä tallityöntekijät tekevät melko heviä hommaa, eikä liksa yleensä huimaa päätä. Meillä tallityöntekijät putsaavat karsinoiden lisäksi myös hevosten juomalaitteet jos nyt ei päivittäin, niin usein. Sitten on eri jampat, jotka siivoavat tarhat kakasta. Kuivikkeena karsoinoissa on turve. Edelliseen talliimme verrattuna homma on helpompi omistajalle. Tallivuokra on kalliimpi, mutta palveluakin vähän enemmän. Edellisessä paikassa siivottiin tarhat itse. Siitä tuli toisinaan suoranainen kisa, kenen tarha on tarkimmin imuroitu. Siinä kisassa en koskaan pärjännyt.

Tallin vuosittainen pesu on toisissa paikoissa hevosenomistajien yhteinen puuha, toisissa tallin työ. Jos on itse laiskahko, kannattaa tarkistaa tämä asia ennen kuin tekee kaupat, niin ei tarvitse sittemmin vinkua. Siipi maassa maan tavalla! Täytyy ymmärtää, että mikä on yhdellä tallilla selviö, on toisella tallilla kauhistus. Esim. joillain talleilla hevoset eivät tarhaa lainkaan, mutta niitä kävelytetään monta kertaa päivässä. Vastaavasti toisissa paikoissa ollaan ulkona vaikka taivaalta tulisi mummoja puukko hampaissa. Osa taas tulkitsee hevosensa fiiliksiä ja toimii sen mukaan. Meillä hevoset ovat 10 tuntia ulkona, ellei niitä itse hae aiemmin pois. Se on selkeä kuvio, eipä tarvitse miettiä onkohan se sisällä vai ulkona. Jokaisella hevosella, joka yhtään sietää muita hevosia, on kaveri. Hilpan kaveri on Fanny.

Ystävyxet.

Väkirehua melko moni talli tarjoaa nykyään kaksi kertaa päivässä, heiniä kolme tai useamman. Osa omistajista tekee iltaruoaksi puuron, jossa ovat lisäravinteet. Harva talli tekee mössöt omistajien puolesta, niin kuin ensimmäisellä tallillani. En edes tiennyt mitä hevoseni söi. Itse teen puuron, jonka annan, kun olen alueella, oli kello mitä hyvänsä. Se säästää sekä omia, että tallityöntekijän hermoja.

Tähän haluaisin vielä liittää onnistumistarinan. Hilpalla oli noin vuosi sitten ihmeellistä pilkkua kroppa täynnä. Ne eivät kutisseet, mutta niitä oli. Lisäksi harjan alla oli kummallinen “hilsekohtaus” ja hännän tyvi kutisi. Ja hevoseni oli paksukin. Nyt, tehtyämme ruokaremontin (sekä väkirehut että heinä), läski on toki hävinnyt, mutta niin ovat myös iho-oireet. Mikä se syy sitten olikin, näillä se lähti. Juhuu! Hilpan ruokaohjelma löytyy täältä.

Aika paljon ovat yleistyneet myös tallien ääripäät. Toinen ääripää on mahdollisimman luonnonmukainen pihattoelämä. Toinen taas on varsin strukturoitu täyden palvelun talo, joka sisältää lisäravinteet, konsultaation, kävelykoneet ja valmennuksen. Sanomattakin selvää, että viimeksi mainittu on melko kallis. Koska lajimme ainoa yhdistävä tekijä on hevonen, olkaamme iloisia, että jokainen löytää (toivottavasti) oman tapansa harrastaa näiden höpönassujen kanssa. Se tekee elämästä paremman! (Ei se, että haukkuu muiden ratkaisuja. Mistäkö tiedän? Olen kokeillut.)

Pihatto on meidän juttu.