Törmäsin yhdellä tallilla pienoiseen huoneentauluun. Siinä luki: ”Tallin yhteishenki on kiinni meistä kaikista.” Ensin naurahdin, että NIINKÖ TOSIAAN, mutta sitten tajusin, että eiväthän kaikki ajattele noin. Yllättävän monen suusta kuulee lauseen ”minä maksan siitä, että saan_________” (jatka itse puuttuva osa). Ikään kuin tallilla olisi niitä, jotka maksavat, että saavat palvelun joka hintaan kuuluu, sekä niitä, jotka vaan hilluvat siellä miten sattuu ja heidän hevosensa asuvat tallissa ilmaiseksi. Aivan vieras käsite minulle.

Jaksan aina ihmetellä niitä, jotka vievät hevosensa isoon talliin, mutta eivät lainkaan siedä toisia ihmisiä ja/tai hevosia. Jos itse olisin ihmisvihaaja, veisin hevoseni mahdollisimman pieneen ja kalliiseen talliin, jolloin voisin olettaa, että saan rahani vastineeksi kaiken, ja minulla on myös oikeus odottaa täyttä palvelua ja vieläpä keskustelematta siitä kenenkään kanssa. Itse asiassa siinä taitaa olla markkinarako! Vai onko joku jo keksinyt omaksi myyntipuheensa tästä? ”Hei sinä, joka et kestä muita ihmisiä/hevosia, mutta haluat harrastaa oman hevosesi kanssa? Tule meille! Tallityöntekijämme on mykkä ja sosiaalisesti kyvytön henkilö, joka hoitaa mieluiten vain hevosia ja tallia. Kukaan asiakaskunnastamme ei halua nähdä Sinua tai hevostasi, joten saamme varmasti sovitettua sinulle omat treeniajat niin, ettei tarvitse jutella kenenkään kanssa.” Olen varma, että aiheesta innotuttaisiin. Onhan umpimielisiä ihmisiä paljonkin. Eikä se ole heidän vikansa. Umpimielisyys vaan näyttäytyy helposti tylyytenä talliympäristössä.

Talkoot on melko hyvä mittari tallin yhteishengelle. On se sitten kevätsiivous tai kisat, homma paitsi onnistuu, on myös hauskaa, kun tallin henki on hyvä. Yhdessä halutaan tehdä asioita. Jos jokainen haluaa vain hoitaa oman tonttinsa, ei tallille meneminen ole edes kivaa. Muiden auttaminen ja probleemien pohtiminen porukalla on yksi syy, miksi ihmiset pitävät hevosiaan talleilla missä on muitakin. Ratsastus on yksilölaji, joka nojaa sosiaalisuuteen. On hyvin vaikea pärjätä itsekseen, ja miksi edes pitäisi? Melkein jokainen tarvitsee ainakin kengittäjää ja eläinlääkäriä. Moni myös valmentajaa.

Olen monesti miettinyt millainen sen tallin pitäisi olla, joka olisi minun mielestäni täydellinen. Se olisi paikka, josta ei huvittaisi lähteä kotiin. Siellä olisi ainakin nämä:

– luotettava tallityöntekijä, joka kantaa vastuun hevosista ja on kiinnostunut niiden hyvinvoinnista

– ihmisiä, jotka haluavat oppia toisiltaan ja hevosilta

– ihmisiä, joiden päätavoite ei ole arvostella muita

– yksi ihminen, joka tietää kaikki tallin asiat (tallimestari tms.)

– riittävästi tarhoja

– yksi lämmin huone, jossa voisi hetken istuskella pakkasiltoina

– selkeät säännöt. ei tuhansia heippalappuja pitkin seiniä.

Olen itse asiassa varma, että tähän pyrkivät kaikki. On myös niitä, jotka pyrkivät täydelliseen siisteyteen. Sellaiseen en voi sitoutua. Ahdistun, koska mokaan varmasti. En ole koskaan havainnut, että sääntöviidakko loisi puitteet hyvälle meiningille. Ja mitä rennompia ihmiset ovat, sitä vähemmän ne panikoivat ja tekevät virheitä ja saavat aikaan hirveitä kaaoksia. Pelko pois ja kukka rintaan! On pienempi vaiva opetella tuntemaan hevosen mieltä ja logiikkaa, kuin pelätä aamusta iltaan mitä voi sattua. Jos olet hyvän puolella, sinulle tapahtuu hyviä asioita.

Meillä on hyvä meininki!