”Olen kakkaajana jo pätevä nainen.” -Hilppa, 1,5v

Tänä viikonloppuna olen ollut enimmäkseen talikon varressa. Otan lähes aina tarjottaessa vastaan tallityövuoron. Vieroksun päivä- ja iltatallivuoroja siksi, että niihin sisältyy hevosten ulos- ja sisäänvientiä, enkä kirveelläkään erota kaikkia 46 hevosta toisistaan. Perhanat hakevat vielä maailmalta niitä myyntiin harva se kuukausi, ja arvatkaa minkä värisiä? Tummaruunikoita tietty kaikki. Etten vaan pysyisi kärryillä. Olen siis suosiolla jättänyt tarkemmat hommat tarkemmille ihmisille.

Itse keskityn mielelläni kakan lappamiseen. Se on oivallista hyötyliikuntaa, mutta opettaa myös aika paljon hevosista. Jossain vaiheessa siivoilin paljon bokseja, joissa seisoi vain puoli päivää ulkona viihtyileviä hevosia. Arvatkaa meinasiko siellä kuolla paskaan? Kyllä. Tätä nykyä lähes kaikki kohteeni ulkoilevat koko päivän, joten siisvousurakka jää maltilliseksi. Kiinnostavia eroavaisuuksia on myös kulttuureissa. Tallimme portugalilaissiivessä kakkoja korjaillaan pitkin päivää. Suomalaissiivessä kerran päivässä. Tokisuomalaissiiven kopukat ovat enemmän ulkona.

Tykkään siivoilla karsinoita. Se on antoisaa ja siinä näkee ihanasti kättensä jäljen. On kiinnostavaa seurata mitä hevosten sisäisessä maailmassa tapahtuu. Tyynimmillä ja siisteimmillä hevosilla on aina sama setti: kakat tietyssä keossa ja pissat myös. Ne on helppo kolata talteen. Eräät taas sotkevat AINA heinät ja kakat, jolloin siivoaminen on erityisen vaikeaa. Pullukalla ei näin käy KOSKAAN, sillä hän aterioi huolellisesti kaiken mitä annetaan. Hän on kuullut, että Afrikassa on hevosia, jotka eivät saa joka päivä heinää. Hän ei ole täysin varma miten se liittyy häneen, mutta syö kaiken ja aina, varmuuden vuoksi. Jopa pahanmakuiset appeet, jotka ensi hättän jätetään kuppiin. Ei se maku niin rassaa yösydännä, kun nälkä kurnii ja heinät on jo järsitty ja vaihtoehtoina on purra suolakiveä tai syödä pahanmakuinen terveyssössö.

Suuri osa hevosista tepastelee karsinassaan niin, että turpeet/purut/joku muu kerääntyvät keoiksi karsinan seinustoille. Sitä eivät kaikki ihmiset ymmärrä, vaan jotkut kuvittelevat, että ihminen jättää kiusallaan hevoselle vähemmän turvetta/purua/jotain muuta keskelle karsinaa. Kai sellaisiakin ihmisiä on, mutta en tunne yhtään. Hevosen en ole kuullut koskaan sairastuvan siihen, että karsinassa on purut seinillä, mutta minun on annettu ymmärtää, että ne kärsivät. Olen toki nähnyt, että joillekin hevosille tulee kintereisiin kulumia kivilattialla köllöttelystä, mun sen traagisempia kohtaloita en ole todistanut. Etenkään kun hevosen kintut eivät kai varsinaisesti kaipaa lämmintä pesää ympärilleen (vrt. villihevoset). Olen siis maltin ystävä, mitä kuivittamiseen tulee. Ei liikaa, mutta ei liian vähänkään.

Kyllä kakka myös opettaa! Vanhan hevosen uloste haisee ihan erilaiselle siinä vaiheessa kun noutaja on jo yrittänyt saada eläimen kyytiinsä, mutta jostain syystä epäonnistunut. Lähestyvän lähdön haju on myös kakassa. Hermoheikko hevonen taas kommunikoi mm. reippaasti levitetyllä ripaskalla. Ja se vasta jotain kertookin, jos kakkaa ei ole ollenkaan siivottavaksi. Useimmiten se kyllä kielii siitä, että karsinassa ei asu ketään, mutta jos asuu, on tilanne ehkä jo päällä. Kyllä tavaraa pitää tulla!

Suosittelen jokaista hevosen ystävää ottamaan joskus osaa tallin perushommiin. Siinä oppii omasta hevosestaan ihan uusia asioista. Ja ennen kaikkea oppii arvostamaan tallityöntekijää ihan eri tavalla. (vrt. millainen lapsesi on tarhassa, entäs kotona, onko tyypeillä mitään tekemistä keskenään) Ja kun et kuitenkaan käy salilla niin usein kuin harrastuksesi edellyttäisi, saat myös osaksesi kaivattua lihasvoimaa. Kakalla kuntoon!