Eka kuva meidän porukasta yhdessä!

Voi itku, mikä reissu ja tähän on tultu! Aivan mahtavaa, kerta kaikkiaan! Kiitos maksimaalisesti kaikille lukijoille ja äänestäjille. Ei voisi olla hienompaa meininkiä. (Paitsi jos kurkku ei olis kipeä ja ääni pois, niin vois olla vielä kivempi.)

Miten tähän on tultu? No katsotaanpa. Aloitin eläimistäni kirjoittamisen vuosia sitten. Ensimmäinen postaus tältä alustalta löytyy näemmä vuodelta 2012, ja Pullukka oli vielä toisen henkilön omistuksessa. Kirjoitin silloin näin: “nyt piti siis mennä ratsastamaan ihanaa TAMMAA, jonka omistaa kaverini Päevi. Nimi muutettu. En olis ikinä uskonu rakastuvani tammaan, mutta tässä sitä ollaan! Perkule. Lupasin ittelleni, etten ala mitään hevosia ostelemaan. Olen epäluotettava.”

Ekat kisat, hyvin meni. Kuvaajan parhaissa hetkissä melkein aina Anna Aalto.

Tilanne eskaloitui nopeasti. 16.4. ostin Pullukan itselleni. Lainarahalla, tietysti. Siitä alkoi piiiitkä matka, johon mahtui kaikenmoista epäkuntoisuudesta maksimaaliseen onneen. Alkuun harjoittelin ratsastusta hevosellani ja vaivuin synkkyyteen, kun se ei meinannut onnistua. Syksyllä jo meni näköjään kovaa.

Asuttiin vuosikausia Tampajan tallilla Kirkkonummella ja opittiin tuntemaan paitsi tallikaverit, myös lähiluonto todella hyvin. Meillä oli Pullukan kanssa tapana hiippailla metsissä ilman satulaa. Se oli siisteintä.

Marraskuussa näköjään aloitettiin pitkä saikku. Silloin opittiin Pullukan kanssa toisemme aika hyvin.

Yksi suosituimmista postauksistani koski tallin porukan yhteishenkeä. Sen voi lukea täältä.

2015 elämässämme tapahtui isoja muutoksia. Olin laittanut edellisenä keväänä Pullukan kantavaksi ja nyt se oli muuttamassa Hauholle KS-tallille synnyttämään. Samalla blogi muutti A-lehtien alle ja kirjoitustiheys kolminkertaistui saman tien. Perheeseemme tuli virkaa tekevä hevonen, jota kutsuttiin alkuun Hyrräksi. Se oli alkuun aikamoinen pakkaus, mutta puolen vuoden sisällä siitä tuli Ystävä. Toisinaan ikävöin sitä yhä!

Hyrrä <3

Minun ja Lapsen maailmat mullistuivat, kun Pullukka synnytti Hilpan. Hilpan työnimihän oli Pasi, joten oli melkoinen ylläri, kun lapsi syntyi kaksi viikkoa etuajassa ja olikin tamma! Mutta kaikki oli hyvin ja Pullukka osoittautui TÄYDELLISEKSI ÄIDIKSI.

Puoli vuotta meni Hauholle ajellessa ja sitten Pullukka muutti takaisin kotiin ja Hilppa muutti nuorisokotiin Hästbackaan. Alkoi Pullukan kunnon kohotus.

Hilppa muuttaa omaan kotiin, Pullukka vanhaan.

Seuraava suuri käänne oli se, että Lapsi alkoi hypätä Pullukalla. Parivaljakosta muodostui tappava duo. Ruusukkeita tuli oikealta ja vasemmalta. Päätimme, että pari lähtee mukaan Amateur Tourille, joka huipentuu Helsinki Horse Show’hun lokakuussa 2017. Ensin piti hankkia neljä nollarataa, jotta pääsee semifinaaleihin Ypäjälle. Sieltä piti saada riittävä määrä joko tyyli- tai suorituspisteitä, jotta pääsee finaaliin jäähalliin. Meinasi kakka jäädä poikittain kaikilta meiltä, niin paljon jännitti. Silti se oli ihan paperia verrattuna siihen, kun jännitin lopulta HIHS:ssa Lapsen ja Pullukan taisteltua itsensä top kymppiin. Vieläkin tärisyttää!

Hilppa ja poikaystävänsä Calle.

Silloinhan lupasin hevoselle, että jos pärjäät, saat jäädä äikkärille. Ja näin kävi. Kahden kuukauden päästä rouva synnyttää! Hilppa eli Pasi jatkaa äitinsä jalanjäljissä ratsuna ja saas nähdä mitä tästä seuraa.

OMG!

Viimeisin tajunnaräjäytys taisi olla kun kiipesin oman kasvattini selkään. Nyt pitäisi vielä oppia ratsastamaan sillä.

Huisaa!

VOIN VANNOA, ETTÄ JUTUT EI LOPU KESKEN! Jos tähän mennessä on ollut noin monta mahtavaa asiaa meneillään, on varmaa, että tulevaisuudessa on vähintään yhtä monta. Ja mikä parasta: tää kirjoittaminen on NIIN KIVAA!

Kiitos kaikki ja kiitos myös Horsexplore hauskoista reissuista ja Hipposport kaikesta mahdollisesta! We rock – together <3

Vuoden Hevosblooggaaja kiittää! Kuvasta kiitos Outi Impivaaralle.