Miten on mahdollista, että Suomessa on ihmisasutusta? Eihän tämä sovellu kellekään! Miten kauan tämä paskasää jatkuu? Paljon onnea sinne, missä on lunta ja pakkasta, mutta meillä on elämä kuin lonkeropullossa. Harmaata piristettynä ruskealla. Tallin tekeminen on yhtä juhlaa. Menet sysipimeässä tai ainakin pimenevässä illassa hakemaan hevosia tarhasta. Liu’ut yhteen kulmaan tarhaa, koska se sattuu viettämään sinne. Yrität houkutella hevosta nykimään sinut ylös sieltä, sillä omilla kumisaappailla et pääse. Lopulta ryömit, ja hevoset peljästyvät, koska ne luulevat sinua tiikeriksi, eivätkä ole kaukana totuudesta. Olet siis märkä joka siunaaman paikasta ja polviin sattuu ja vituttaa vaarallisen paljon. Roikut hevosen kaulassa, jotta pysyt pystyssä. Hevosella on sentään hokit.
Mutta entäs varsat? Hiphei. Avaat tarhan portin ja kaikki kuusi kääpiötä haluavat tunkea kyytiin. Kellään ei tietenkään ole hokkeja, kun ei ole kenkiäkään. Järkyttävää sutimista ja pelokasta säntäilyä sinne tänne. Omat lihakset ovat illan jäljiltä aivan tönkkönä, koska olet kaatunut viisi kertaa ja jännittänyt lopulta kaikki mahdolliset lihakset äärimmilleen, jotta pysyt kurssissa. Elämä on lahja, mietit.
Eikä tässä vielä kaikki. Maastoon et ole päässyt moneen viikkoon, koska se koostuu luistinradasta ja nollalumesta. Näin ollen luistinrata menee ihan ok, kun on hokit, mutta nollalumesta palaaminen takaisin luistinradalle meinaa korkokenkämeininkiä ja kammottavaa lipsumista, lähes-ellei-kokonaan-kaatuilua ja hoippumista. Hevonen huokaa syvään päästessään rentouttavan maastoilun jälkeen takaisin karsinaansa. Siellä on tukevaa maata jalkojen alla. Niin on maneesissakin, mutta kun siellä kyntäminen alkaa maistua ns. nahalta. Ei kauheasti kiinnostele viikosta toiseen. Siksipä hevoselle jää vaihtoehdoksi mennä jumiin.
(JA MITEN VOIVAT NE, JOILLA EI OLE MANEESIA? Luen esirukouksen puolestanne.)
Suora leikkaus eiliseen. Pullukka on muuten ihan okei, mutta ravatessa tahdittaa. Jalat kuivat ja kylmät, probleema on siis ylempänä. Sain kuin ihmeen kaupalla hierojan tälle päivälle. Tuttu hieroja käy lemmikin läpi ja toteaa: Pullukka on aivan jumissa toiselta puolelta kroppaansa. Toinen puoli on ihan okei. Liekö horjahdus? Luiskahdus? Tömähdys? Joku näistä, arvaan, koska vastaava ongelmaa ei ole aiemmin tavattu. Pullukka saa jumeihinsa rakastavan hierojan otteita ja lisäksi laseria. Hän ymmärtää, että nyt ollaan spassa, ja se on ihanaa. Kaupan päällisiksi tarjoilen vielä truutallisen kipulääkettä. Näin Pullukan hyvät yöunet on taattu.
Äkkiä muistan, että tämä jumishowhan on jokavuotinen juttu. Aina silloin, kun ei pääse maastoon kunnolla irrottelemaan ja kynnetään maneesissa ja tarha on jäässä, Pulde jysähtää jumiin. Ihmekös tuo. Suhtautukaamme suurella ymmärryksellä hänen tilaansa!
Samaan aikaan talouspuolella: satuin sovittamaan satulaa, jonka kaveri oli ostanut turhaan. Ja kas: sopivampaa en ole koskaan kokeillut! Että ei kun penkki myyntiin ja seuraava pesäkkeeseen! Ja lotto sisään. Ja verottajaa karkuun, ja kovaa.
Kyllä tänään oli juhlallista seistä 2h pitämässä kentän laidalla tuntia räntäsateessa. Kentällä alla jää ja päällä nilkkoihin loskaa. Hiphei. Oman kanssa ei edes yritetty, leikittiin ilman satulaa käynnissä tekevämme jotain. Pari edellistä viikkoa oli ihan jees kun kentällä oli lunta mutta tää loskapaskakeli on kyllä aivan järkkyä. Tulis jo kevät 😀
Sanon vaan yhden, mutta sitäkin painavamman sanan ja se on icebugit! Siunaan sitä henkilöä, joka keksi nämä töppöset! Niillä pysyy pystyssä niin hevosten kuin koirienkin kanssa, jääkentät ylittyvät normaalissa vauhdissa eivätkä ylämäetkään ole ylivoimaisia. Kaiken lisäksi ovat vedenpitäviä (paitsi mun, jotka useamman vuoden kovan käytön jälkeen vuotavat sivusaumasta…)
Mullakin on tollanen jumiinvetäjä, josta tulee suoraan sanottuna sellainen pukitteleva peräreikä, jos ei paikat ole auki. Onneksi ehdittiin vetää hiihtoratsastusrallit vielä viikonloppuna, ja nyt polle lomaileekin viikon kun minäkin lomailen. Tosin meidän kenttä on ollut yllättävänkin hyvä, siellä ei vaan tuollaisen elämäntapakentänvihaajan kanssa saa niitä jumeja auki.
Mitä iltatallintekoon tulee, niin I feel you, kyllä kevät kohta tulee!
Ei meillä täällä maalla ole tollasia ongelmia. Iloitsemme juuri lähestyvästä keväästä. Otsalamppu ja nastakengät on. Tilsakumit ja hyvät hokit on. Varsat on pihatossa opetelleet koko talven erilaisiin pohjiin. Jäätiköllä menevät hissuksiin. Kenttä on ok, tunnit pyörii. Silloin kun se on ihan paska, kävellään ja etsitään oikeaa asentoa sekä pohditaan porukalla juttuja. Meillä ei hypätä koko talvena kun ei jaksa lähtee hallille ajeleen. Keväällä kuitenkin hevoset on tikissä ja kuskit myös kun tasapaino ja kehonhallinta on kunnossa. Kun pohjat kunnolla sulaa niin availlaan paikat rauhallisella laukalla mettässä.
Miksi tuskailla ja antaa vitutuksen vallata asioista joille ei voi mitään. Näillä mennään mitä annetaan, joskin hevoshommissa se aiheuttaa päänvaivaa keskimääräistä enemmän.
Hyvää kevättä!
Miksi liukastella, kun voi pitää nastoja? En ole raatsinut tallille ostaa Icebugeja, mutta ostin sellaiset vuorikiipeilijähenkiset liukuesteet XXL:stä ja siinä on ehkä parhaiten sijoitetut 25 euroa ikinä.
Oma ponini asustelee ihan parinkytä kilsan säteellä ”teiltä” eikä ole edes kenttää. Hyvin on pärjätty tänä talvena! Pellolla on ollut melkein koko ajan aivan passeli pohja. Eipä silti, ei ponia ole kovin rankasti tullut liikutettuakaan koska tiineys.