Saatan vaikuttaa kuvassa pirteältä, mutta nyt olen toipilas.

Miten on mahdollista, että Suomessa on ihmisasutusta? Eihän tämä sovellu kellekään! Miten kauan tämä paskasää jatkuu? Paljon onnea sinne, missä on lunta ja pakkasta, mutta meillä on elämä kuin lonkeropullossa. Harmaata piristettynä ruskealla. Tallin tekeminen on yhtä juhlaa. Menet sysipimeässä tai ainakin pimenevässä illassa hakemaan hevosia tarhasta. Liu’ut yhteen kulmaan tarhaa, koska se sattuu viettämään sinne. Yrität houkutella hevosta nykimään sinut ylös sieltä, sillä omilla kumisaappailla et pääse. Lopulta ryömit, ja hevoset peljästyvät, koska ne luulevat sinua tiikeriksi, eivätkä ole kaukana totuudesta. Olet siis märkä joka siunaaman paikasta ja polviin sattuu ja vituttaa vaarallisen paljon. Roikut hevosen kaulassa, jotta pysyt pystyssä. Hevosella on sentään hokit.

Mutta entäs varsat? Hiphei. Avaat tarhan portin ja kaikki kuusi kääpiötä haluavat tunkea kyytiin. Kellään ei tietenkään ole hokkeja, kun ei ole kenkiäkään. Järkyttävää sutimista ja pelokasta säntäilyä sinne tänne. Omat lihakset ovat illan jäljiltä aivan tönkkönä, koska olet kaatunut viisi kertaa ja jännittänyt lopulta kaikki mahdolliset lihakset äärimmilleen, jotta pysyt kurssissa. Elämä on lahja, mietit.

Eikä tässä vielä kaikki. Maastoon et ole päässyt moneen viikkoon, koska se koostuu luistinradasta ja nollalumesta. Näin ollen luistinrata menee ihan ok, kun on hokit, mutta nollalumesta palaaminen takaisin luistinradalle meinaa korkokenkämeininkiä ja kammottavaa lipsumista, lähes-ellei-kokonaan-kaatuilua ja hoippumista. Hevonen huokaa syvään päästessään rentouttavan maastoilun jälkeen takaisin karsinaansa. Siellä on tukevaa maata jalkojen alla. Niin on maneesissakin, mutta kun siellä kyntäminen alkaa maistua ns. nahalta. Ei kauheasti kiinnostele viikosta toiseen. Siksipä hevoselle jää vaihtoehdoksi mennä jumiin.

(JA MITEN VOIVAT NE, JOILLA EI OLE MANEESIA? Luen esirukouksen puolestanne.)

Suora leikkaus eiliseen. Pullukka on muuten ihan okei, mutta ravatessa tahdittaa. Jalat kuivat ja kylmät, probleema on siis ylempänä. Sain kuin ihmeen kaupalla hierojan tälle päivälle. Tuttu hieroja käy lemmikin läpi ja toteaa: Pullukka on aivan jumissa toiselta puolelta kroppaansa. Toinen puoli on ihan okei. Liekö horjahdus? Luiskahdus? Tömähdys? Joku näistä, arvaan, koska vastaava ongelmaa ei ole aiemmin tavattu. Pullukka saa jumeihinsa rakastavan hierojan otteita ja lisäksi laseria. Hän ymmärtää, että nyt ollaan spassa, ja se on ihanaa. Kaupan päällisiksi tarjoilen vielä truutallisen kipulääkettä. Näin Pullukan hyvät yöunet on taattu.

Äkkiä muistan, että tämä jumishowhan on jokavuotinen juttu. Aina silloin, kun ei pääse maastoon kunnolla irrottelemaan ja kynnetään maneesissa ja tarha on jäässä, Pulde jysähtää jumiin. Ihmekös tuo. Suhtautukaamme suurella ymmärryksellä hänen tilaansa!

Samaan aikaan talouspuolella: satuin sovittamaan satulaa, jonka kaveri oli ostanut turhaan. Ja kas: sopivampaa en ole koskaan kokeillut! Että ei kun penkki myyntiin ja seuraava pesäkkeeseen! Ja lotto sisään. Ja verottajaa karkuun, ja kovaa.