Otsikko pitää kuulemma olla iskevä. Oisko se tossa? Ehkä vielä raflaavampi olisi “tarhaaminen tappaa sinun lapsesi!” Tosin eihän se pidä edes sen vertaa paikkansa kuin yllä oleva, mutta ei kai iltapäivälehtien otsikotkaan niin tarkkaan aina pidä. Tai esimerkiksi Urheilulehden kansi, jossa luki  julkisesti mulkku, vaikka jutussa haastateltiin Kaj Kunnasta, joka ei ole sinne päinkään. Hänhän on ihminen. Tai no siis mies, mutta silti.

Oli miten oli, sydämen päällä on tämä hevostenne tarhaaminen. Olen tehnyt pientä empiiristä tutkimusta aiheesta, ja näin erilaisia näkökulmia olen aiheeseen saanut. Kysymykset olivat: Pitääkö hevostasi tarhata joka päivä? Kuinka kauan? Yksin vai monin?

Vastaukset olivat seuraavanlaisia:

a) – No jos nyt vähän. Pari tuntia riittää. Ei se viihdy tarhassa, ihan turha siellä on seistä tuntikaupalla. Ei missään nimessä toisen hevosen kanssa, loimet hajoaa.

b) – Ei. Jos sitä tarhataan, sen enegiataso ratsastettaessa on liian alhainen. Saa olla sisällä. Sitäpaitsi tarhassa se rikkoo itsensä.

c) – Kyllä. Ehdottomasti, koko päivän, mielellään kaverin kanssa.

d) – Sitä ei saa päästää sisään. Se viihtyy ulkona kaveriporukassa.

Näin laidunkauden juurella ja äärellä homma alkaa kiinnostella. Sydän tuppaa repeämään liitoksistaan, kun jotkut hevoset pääsevät toteuttamaan itseään laitumelle, silmät vihreästä kiiluen, ja toiset vain haaveilevat siitä läpi elämänsä. Erityisen kusinen tunnelma on, jos kaikki muut tallin hevoset ovat sisällä, paitsi yksi. Se, joka voi loukkaantua, jos se saa olla hevonen. Siellä se kirkuu itseskeen, täysin ymmällään siitä, miksi on ulkopuolinen.

Kertokaa vatipäälle, kuinka kallis hevosen pitää olla, että se lakkaa olemasta hevonen? Kuinka arvokas kopukka saa arvonimen Esine? Ymmärrän kyllä kultakellon, jota ei viitsi pitää joka päivä, koska perkele jos se jää uimahallin kaappiin, mutta että hevonen? Millä perustellaan hevoselle, että ymmärräthän sä, että et sä voi mennä tonne ulos noiden puolasta tuotujen, lyhytkaulaisten mäyräkoirien sekaan, koska sun kisat voi mennä ihan käteen? Etenkin kun suomalaisissa ratsatuskilpailuissa palkinnot ovat luokkaa lippalakki tai saunan lämpömittari.

Minä en mahdu laukkaamaan sisätiloissa näin.

Minä en mahdu laukkaamaan sisätiloissa näin.

On kyllä totta, että tarhassa voi sattua kaikenlaista. Olen nähnyt hevosen katkaisevan jalkansa irtipoikki tasaisella maalla – YKSIN. Olen nähnyt revenneitä loimia ja riekaleisia riimuja. Olen nähnyt tarhan aidan yli hypänneitä villieläimiä.  Mutta toisaalta, olen nähnyt vähintään yhtä monta surullista hahmoa, joka on sairastunut kaikesta toppaamisesta ja varomisesta huolimatta. Että kyllähän se on elämä, joka tappaa, ei se, elääkö sisällä vai ulkona.

Siinä on teille, sisälläsäilöjät!

Siinä on teille, sisälläsäilöjät!

Perheeni eläimet äänestivät myös. Hevosten vastaus:

“Meidän kuuluu olla heinäpaalin/pellon/ruokakupin äärellä 24/7. Muuten metaboliamme kärsii. Emme tiedä, mikä on metabolia, mutta olemme varmoja, että se kärsii, jollemme saa ruokaa jatkuvalla syötöllä kaikista rei’istä. Ja joutoajalla haluamme ajaa laitumella kavereita takaa hampaat irvessä.”

Koirien vastaus: “Kaikki hevoset on välittömästi lopetettava turhina. Sitäpaitsi niiden liha on kuulemma hyvää. Jos Katja lahtaa kaikki hevosensa, olemme loppuelämämme masut täynnä ja onnellisia.”

Kiitos osallistumisesta.