Hyväkkäät hölkällä: Tikku ja Hilppa tutustuvat pinkkiin sokeripalaan.
Onko kellään ollut niin hyvä tuuri koskaan, että kun on varannut osteopaatin seuraavalle aamulle, niin heti edellisenä iltana jämähtää selkä ihan kunnolla yhteen asentoon? Ja toisaalta niin huono tuuri, että on just luvannut tehdä tallia helatorstaina. Osteopaatti teki mitä pystyi, mutta ei sekään mikään taikuri ole. Viime yön olin mukamas hyvissä kipulääkkeissä, mutta heräsin silti joka kerta kun käännyin. Ja sitten tallille klo 12, onneksi ei aamuvuoroon. Kun tallilla sitten paistoi aurinko, ja nakupellet hepat morjestelivat tarhoistaan, unohtui joku tyhmä selkä kokonaan. Sen verran muistin sitä kuitenkin, että siivotessani karsinoita en nostanut ja kiertänyt, ja pidin vatsalihakset tiukkana koko ajan. Hyvin meni.
Päivän kivoin osuus oli varsatarhan siivoaminen. Herrasväki oli kovin innoissaan siitä, että tarhaan tulee a) joku henkilö ja b) kiinnostavia tavaroita. Ihan sama mitä yritin tehdä, edessä oli pieni varsan turpa ja räpsyvät ripset. Voin melkein kuulla kuinka multa kysellään KENEN ÄITI SÄ OOT? MITÄ NÄÄ ON? MITÄ SÄ TEET? MIKS SÄ OOT TÄÄLLÄ? MIKS MÄ OON TÄÄLLÄ?
Mensan kokous.
Välillä, kun käänsin huonon selkäni, hauska-raimot nykivät kottikärryt kumoon. Välillä taas alkoi vinha ralli talikko suussa. Välillä jengiläiset vaan seisoivat kakkakasojen päällä, eivätkä muka tienneet miten väistetään. Joku yritti tehdä mulle kampauksenkin. Kehittyneimmät pikkupojat tuijottelivat Pullukan tarhaan (Pullukka otti aurinkoa) ja heiluttelivat pippeleitään. Voi tätä kevättä!
Pää kii, pennut, antakaa mun ottaa päivetystä.
KUKA SÄ OOT, KATJA?
MIKÄ TÄÄ ON, KATJA?
SAAKS TÄSTÄ OTTAA, KATJA? KATJAA!
Muutaman tunnin päästä lapsikin liittyi porukkaan, oli alkamassa Nevalan Karin estevalkku. Odotimme sitä innolla, sillä eilen Nevala KEHUI lasta ja Masaa, sanoi jopa lapselle, että ”en tiennyt, että osaat ratsastaa noin hyvin!” Ei tiennyt varmaan lapsi itsekään. Eli meni tosi hyvin! Arvatkaa otinko yhtään kuvaa? No en, koska juttelin kentän laidalla. Ajattelin, että kuvaanpa huomenna sitten. No. Tänäänhän Masbert ontui. Tutkinnan jälkeen löysimme lonkkaluun kohdalta haavan, epäilyttävästi kavion muotoisen jäljen. Oli tainnut ottaa tarhassa osumaa kaverin käpälästä. Voihan pylly. Lapsi oli ihan maissa. Eilen se oli taivaissa. Sanoin hälle, että näetkö nyt, miten kreisi tämä harrastus on? Yhdessä hetkessä olet oman elämäsi Beezie Madden (okei, lapsen kohdalla ehkä Juuli Kontio), seuraavassa ihan tavallinen ratsastaja, jonka hevonen ontuu. Tämmöstä tää on!
Nyt annetaan Masa-Pertin lepäillä pari päivää ja toivotaan, että vamma menee levolla ohi. Ja ihan niin kuin aina: päivä kerrallaan.
Viimeisimmät kommentit