Olen sen verran kauan kirjoittanut blogia, että erilaisista yhteistöistä on kertynyt PALJON kaikenlaista stuffia. Niinpä onkin aika niputtaa besteimmät ja kertoa samalla millä vehkeillä meillä pelataan.

HEVONEN

Hilpan naamalla ovat kirppikseltä ostetut suitset. Ne ovat siis entisen tallikaverin entiset vehkeet, joista poskihihnakin poikki, mutta vikaan reikää meni vielä. Ovat niin pehmeät, että tykkään. Ja ruskeat. Merkistä ei hajuakaan. Meillä on myös toiset suitset, jotka ovat Wahlstenin PS of Sweden -kopiot, ja ihan jees nekin. Ruskeat toki. Ohjien pitää ehdottomasti olla kuminyppyä, sillä en osaa pitää enää ohjista itse kiinni! Kuolain on kolmipala, suunnittelen parhaillaan Bombersin kielentilallisten hankkimista.

Estesatula on jo hetken aikaa onnistunut olemaan Equipe. Se hankittiin jo lähemmäs kaksi vuotta sitten, oli jossain vaiheessa liian kapeakin, mutta Ypäjän satulasiepot kehottivat pitämään sen. Meinasivat, että joskus vielä sopii taas. Näin on! Nyt mennään samalla penkillä, tosin Mattes-karvaromaani on ryyditetty parilla viipaleella. Ihana penkki! Jalustimina on Lapsen ja Pullukan HIHS:iin pääsyn kunniaksi 2017 hankitut Freejumpit.

Koulusatula on tällä hetkellä Barclay, ja voi itku, että se on pehmeä ja ihana! Näkeehän sen, eikö näekin? Katostaan nyt, kauanko tämä penkki jaksaa meidän matkassa. Toimii nimittäin juuri nyt ilman MITÄÄN väliviipaleita, pelkällä satulahuovalla! Jummi.

Etulajoissa on suojat, Eskadronin mustat, tarrakiinnitteiset, hirveän hyvät. Varmaan vanhat myös. On meillä Vereduksen ruskeatkin, mutta tykkään näistä enemmän.

Kaikkien aikojen suosikkisatulahuopani oli estesatulaan Euro-Starin pieni läpykkä, mutta sitä ei valmisteta enää. Nyt ostin kostoksi eilen ihanan EQUILINE-huovan. Testattu on, ja: pysyy hyvin paikoillaan, on hieno. Pitää hevosen kuivana.

Loimet ovat melkein kaikki Bucaksia, paitsi yksi Tipperaryn sadetakki, jossa on ihanat kahvat selässä. Kiva nostaa pois hevosen päältä. Tämä mallihan ei käy viriilien ruunien malliksi lain, sillä ruunat riisuilevat toisiaan kätevästi juuri niistä kahvoista. Bucas on siitä hyvä, että se on ihan oikeasti saakelin kestävä. Elää PALJON kauemmin (näemmä) kuin Tipperary.

Hilpan ruokavalinnathan löytyvätkin täältä.

IHMINEN

Minä tykkään kovasti noista House of Horsesin housuista näin kevään tullen. Syyt: leveä kuminauha masun ympärillä (mahtuu isompikin) ja reidessä lokero kännykälle. Talvemmalla Euro-Starin merinovillasekoitteiset pökät olivat ylivertaiset nostettuine selkälinjoineen.

Urheilurintsikat ovat noin kymmenen vuotta sitten ostetut todella tiukat Pilkkoset-liivit. Lidlistä ostin myös jotkut aika tiukat. Paita on yleensä tekninen, merkillä ei väliä. Tämä siksi, että olen nykyään kova hikoamaan (52v.). Paidan päälle taaskin teknistä tavaraa, suosikkini on Euro-Starin vanha (5v?) pusero vai mikä se on. Sopii pitkäkätiselle.

Takeista ykkönen on ehdottomasti Horsexploren kautta yhteistyötakkina tullut kevyttoppa. Toinen jo menossa. Sen alla ei hikoile, eikä kylmety. Sateella sonnustaudun 20 vuotta vanhoihin Rukka-sadehousuihin ja saman merkkiseen takkiin. Sää: no problem. Hevosella ei ole sadetakkia, sillä käsittääkseni sille ei käy kuinkaan, jos vähän sataa. Talvella kaiken päällä lepää taas Euro-Staria: pitkä takki on ihana joko hevosen selässä tai sen vieressä.

Sukat on mielellään semmoiset, jossa vähän paksumpi jalkaosa, ja ohuempi sääriosa. Löytyy monilta merkeiltä. Sukan päälle talvisin Mountain horsen tallikenkä, jossa kärkivahvike. Siihen vaan päälle D’yon minichapsit, ja avot. Kesemmällä vaihdan jalkaan ihanaiset kaunokaiset, DeNiro-saappaat, estemalli, mun mitoille tehty. Upeet! Ovat ehjät yhä, onkohan ne ollut mulla kolmisen vuotta.

Talvella jalassani on nähty myös paitsi Back on Trackin sukat ja alushanskat, myös 80-luvun Jacsonin chapsit, joissa on vielä hapsutkin. Herraisä, että on ihanat! Näistä riitelemme tyttären kanssa, jos ollaan menossa samaan aikaan.

Hanskoina on ihan mitkä vaan, kunhan on gripit, tai mokkaa. Nämä ja kuminyppyohjat, toimii. Ei mitään kankaisia, voi kamala. Ei pysy kädessä yhtään!

Päässä on jo pitkään ollut turvallisuudestaan kuulu Back on Track-potta, ensin Lynx, sitten Pardus. Sopii minun päähäni, ja siinä on säätövaraa, että saa olla eri päivinä eripaksuinen pää, eikä haittaa. Nimittäin ON. (Mitä ihmettä, onko kellään muulla?)

Turvaliivejä on kaksi, arkikäytössä on Komperdell, rajummassa menossa Back on Trackin Air Vest -paukkuliivi.

EVÄÄT

Hevosen porkkanaa, kuivaa leipää.

Haluatteko tietää jotain muuta meidän arjesta? Kerron kyllä, kunhan kysytte. Näillä vehkeillä meillä pyyhkii hyvin! HUOM! Haluisin muistuttaa, että kaikki vehkeemme ovat kovassa käytössä. Niinpä panostan mieluusti kestäviin tuotteisiin, sillä vihaan shoppaamista.