Vissiin liian harvoin tulee kerrottua ihan tavallisia juttuja. No nyt kerron.
Ihan tavallisena päivänä haaveilen, että pääsisin moikkaamaan tyttöjä Hauholle. Pullukka ja Hilppa on päässeet jo laitumelle ja molemmilla on seuraa. Maksaisin rahaa, että näkisin kun Hilppa ja hänen ystävänsä riekkuvat. Ehkä kesän mittaa näen sitten. Pääasia kuitenkin on, että Pullukka ja Hilppa voivat hyvin. Siihen ei varsinaisesti minua tarvita.
Arvatkaa ketkä viettää kesälomaa? Arvaa vielä?
Kotosalla kipasen tallille vt-hevosta moikkaamaan. Hänkin on Tyttöhevonen, ja tyttöjen lauma on nyt päässyt maistamaan maan vihreää kultaa. Puoli päivää on jo vietetty naama maassa. Jotkut ovat kokemuksesta löysistyneet, mutta meidän Tyttöhevonen vaan virkistyy.
Kun haen Tyttöhevosta laitumelta ja avaan portin, koko aita kaatuu. Hyvä! Niinpä toinenkin hevonen lähtee portista (tai sen vierestä) ulos, vapaana, ilman riimua ja bussi näyttääkin tulevan samaan syssyyn tuolta, okei, millähän toi pysähtyy (bussi tai hevonen), päätän pysähtyä itse ja pysäytän Tyttöhevosen, josko se toinenkin seisahtuisi. Näin kävi. Kiitos taivas tai ketä meitä oli. Saan riimun sujautettua sen yhdenkin päähän. Lähden viemään molempia sisään, mutta kas, enpä tiedä missä tämä kaveri asuu. On meinaan 46 karsinaa meidän tallilla, jaettuna neljään rakennukseen. Aikani sohittua löydän pesän myös toiselle hevoselle. Fiu. Täpärä selviytyminen TAAS. Tätä en valitettavasti saanut kuvattua.
Sitten kamppeet niskaan, este- vai koulusatula? Toinen. Neljä suojaa. Sitten pihalle. Haetaan koirat autosta ja lähdetään maastoon kävelylle. Polun viereisen laitumen jengi äityy sekoilemaan. Keskityn pysymään selässä. Elämä on ankeaa ilman todellisia haasteita. Älyllisesti korkealaatuiset koirani tonkivat kiihkeästi ojissa ja toinen löytää linnunraadon. Tonkimisen ohessa ne yskivät, koska saivat rokotteen kaupanpäällisinä kennelyskän. Ei tunnu haittaavan raadonsyöntiä. Molemmat ovat syvässä ydinpaskassa, jopa niin, että en usko suihkun auttavan. Tai kylvyn. Tai minkään. Mikäs se oli kun Räjäyttää lian pois? Saako sitä vielä? Kuvissa koirat ENNEN metsäreissua.
Mensan kesäleiri 1.
Kiipeilemme pienelle kukkulalle, koirat, Tyttönen ja minä. Elämä on siisteintä ikinä, vaikka Tyttöhevonen ei mene askeltakaan käyntiä. Vähän jänskää.
Mensan kesäleiri 2. Tauko.
Palaamme kentälle, otamme monen kierroksen laukat alkulämmittelynä. Johan se sieltä irtoilee, pikku hiljaa! Sitten irtoaa myös oma tahto, joka on uinunut viimeiset 2 kk. Olemme olleet kuin symbioosissa, hevonen on ollut unelma. No, nyt tuli irtiotto. Kaikki opittu on unohdettu, alkakoon poikittaminen ja possuilu. Selevä. Olen zen. Ei hätää, huomenna on tunti.
No okei, meni se hetken aika hienosti.
Palautan hepan koppiinsa ja muutkin otetaan sisään. Jengi saa heinänsä. Talliin laskeutuu rauha. Suomeksi se tarkoittaa: Kiitti ihmiset, tätä me tarvittiin. Nyt menkää pois.
Talli on hevosen koti. Vähän niin kuin pylly on kakan koti.
Viimeisimmät kommentit