Lopeta se läpsiminen, korva menee lukkoon.

 

Vai kirjoitetaanko se Ratsastus-tunti, vai Ratsastus-Tunti vai mitenkä. Edellisestä on nimittäin siinä määrin kauan, että olen vieraantunut jopa kieliasusta. No kuitenkin olin semmoisella jutulla, jossa yksi komentaa ja muut tottelee. Meitä taisi olla neljä. Yksi olin minä Joufflulla (saks. myös Rundlich <3) ja yksi oli lapsi Masalla. Olin hiukka sisarellisesti maininnut opettajalle, että eikös me otetakin iisisti, kun seniorikansalaisetkin innostuvat tulemaan opin pariin. Taisi mennä tuuleen se toive. Heti kärkeen nimittäin kutsui ope meidät ympärilleen rinkulaan ja lykkäsi jokaiselle raipan käteen. Ja sitä ei sitten saanut pitää yhdessä kädessä, vaan kahdessa. Peukaloiden alla. Tämä siksi, että käsi pysyisi a) kerrankin paikallaan, koska poikittain ei voi raipalla kauheasti nykiä eestaas ja b) nyrkki pystyssä. No huh. Sitten jalustimet sai heti heittää pois (tässä vaiheessa muuten totesin Freejumpien kätevyyden! Senkun vaan irrottaa ne ja heittää loimen päälle. Jalustinhihnat saivat lepattaa tuulessa.) Alku oli siis lupaava.

Mentiin ensin ravia niin, että pujoteltiin törppöjen välistä toisella pitkällä sivulla ja toisella nostettiin vastalaukka. Pullukka on onneksi haka vastalaukassa, joten hyvin pyyhki. Takajalkojen saaminen mukaan harrastukseen oli taas kerran se isompi ISSUE, mutta kyllä ne sieltä jossain vaiheessa vähän ilmoittautuivat. Etenkin siinä vaiheessa, kun vaihdettiin myötälaukalle ja suoritettiin pujottelu laukaten.

Onpa kivaa, voi hitto! Vielä kun olis kuviakin, mutta kuka siellä ehtii ottamaan kun ollaan niin tosissaan. Eikä se saletisti näytä niin hienolta kuin miltä se tuntuu.

Tästä sitten siirryttiin 2.0 -versioon, jossa vaihdettiin suuntaa. Ensin mentiin ihan samoja juttuja toisin päin, mutta sitten alettiinkin väistää kaikki törppöjen väliset pätkät. Siksakkia, siis. Ja tämä ensin ravissa, sitten laukassa. Tämän jälkeen tuli vielä versio 2.1, jossa törppöjen välit väistettiin laukassa. Ensin meinasi tulla kauhuhiki, mutta sitten tajusin, että perhana, mehän ollaan vallan hyviä tässä hommassa! Kyllä Pullukalta luonnistuu! Oli melko helppo taputtaa hevoseen melkein reikä tunnin jälkeen. Vitja mulla on hieno hevonen!

Sitten alkaakin sydäntä kylmätä. Pullukkahan lähtee miehiin jo vajaan kolmen kuukauden kuluttua. Silloin seikkailun päähenkilöksi siirtyy väistämättä Hilppa, joka on muuten saanut teiniuhmansa kivasti käyntiin. Johtuuko hampaiden vaihtumisesta, kiimasta vai mistä, mutta Niskavuoren nuori emäntä on ollut ihan pikku hevoshirviö. Huomenna aamulla hänellä on taas eskaritunti Maken kanssa. Voitteko esirukoilla puolestamme? Kiitos.