On tämä kanssa kummallinen laji. Kutakuinkaan mikään ei tee hevosihmistä onnellisemmaksi kuin hevonen, ja silti ihmiset onnistuvat olemaan aiheen äärellä todellisia ihmisperseitä. Internet on on melkoinen viidakko! Onneksi on Kavioliiton turvasatama, jossa ei haukuta ketään paitsi säitä, ötököitä ja hajonneita vehkeitä, irronneita kenkiä sekä toisinaan hieman elämää, joka vie aikaa tallilta. Mutta henkilöihin suhtaudutaan kannustavasti. Kukin tyylillään, eikö totta! Jos siis haluat pitää mielesi myönteisenä, vältä keskustelupalstoja, jossa viimeistään kolmas kommentoija haukkuu jonkun pystyyn. Se toimii.
Hyvä mieli ei ollut asia, joka oli päällimmäisenä mielessä, kun ajoin maanantaina tallille PESEMÄÄN TALLIA. Kyseessä on jokavuotinen perinne, joka lankeaa tallin aktiivikäyttäjille. Se ei ole missään nimessä pakollinen, mutta tajuaahan sen uuvattikin, että se tiivistää talliporukan henkeä ja parantaa hevosten olosuhteita. Tallin seinät ja lattia pestään ja kalkitaan ja samalla tietysti desinfioidaan. Harvoin sanon, että tallissa on freesi tuoksu, mutta maanantain jäljiltä oli! Lisäksi painepesurin kanssa touhuaminen on aika ihanaa, ja tyydyttävää on myös vesi-imurilla ryystäminen. Kokeile sinäkin!
Ja sitten ne kakkapyllyt kuskattiin takaisin sisään.
Olen kuullut, että muillakin talleilla tehdään kokopesuja, mutta usein niistä vastaa henkilökunta. Itse en ole aikaisemmilla talleilla käynyt toimeen itse. Olen sitä mieltä, että molemmat versiot ovat ihan okei, kunhan ketään ei ajeta äärirajoille (lausutaan Cheekin äänellä). Muutenkin olen sitä mieltä, että EI OO MUN HOMMA on hieman kulunut sanonta tallitöissä. Onko se nyt niin murhaa, jos sattuu siivoamaan toisen kakat tai unohtuneen varusteen? Saisiko asenteen muutoksella aikaan muutoksen myös mielessä? Marttyyrius on kuulemma menossa pois muodista, ja muotivirtauksiahan tässä enimmäkseen katsellaan! (vitsi.)
Sukelluskurssin jälkeen Hilppa Pimpernelli sai vapiksen, tai no okei, joutui huojumaan kävelykoneessa saadakseen mahdollisesti maitohappoiset lihaksensa auki. Uskon, että uimahypyt rasittivat häntä paikoista, jonka pieni hevonen ei tiennyt itseltään löytyvänkään, ts. amerikkalaiset piilolihakset.
Eilen piipahdettiin Äiti-Lapsi-maastossa, joka oli kaikin puolin mielekäs. Possujunan jäseninä olivat ykkösenä Hilppa ja kakkosena Hassu Tamma, joka on noin kaksi kertaa Hilppaa isompi. Hassun tamman mieli on mimosanherkkä, joten kuljimme turvallisesti nenä Hilpan pyllyssä. Kiitämme: sää, seura. Moitimme: PAARMAT, JUKOLISTE!
Tänään istun kotona ja keksin kaikenlaista hommaa, etten ajattelisi, että illalla on kisat, jossa taaskin pyrkimyksenämme on VAIN PITÄÄ HAUSKAA ja ylittää siinä ohessa jokunen este. Miksi siis jännitys? En ymmärrä.
Raporttia tulee heti kun hommat on pulkassa ja kuvat koneella!
Viimeisimmät kommentit