Gordin, Peltoniemi, Faurie. Kuva: Hevosurheilu/Ada Pykäläniemi
Top Dressage -piireissä vietettiin eilen gaalaa. Ohjelmassa oli huutokauppa, jossa oli aika mehevää huudettavaa: oli viikko Nipsu Porthan-Brodellin, Stella Hagelstamin tai Fia Lindhin valmennuksessa. Mehevimmäksi osoittautui kuitenkin kolme (3) ratsastuskertaa kouluratsastuksen maajoukkueen valmentaja Emile Faurien silmän alla. Itse menisin kirkuen kenen tahansa em. tunnille, mutta että mahtaa olla kova jätkä, kun kolmen kerran setti nousi 3600 euroon! Siis 1200 euroa kerta. Kaikki huutokaupasta netotut miljoonat menevät suoraan Top Dressage -ratsastajien tukemiseen.
Ihailen kaikkea tässä. Ihailen sitä, että ratsastajille yritetään kerätä pätäkkää, koska olemassa oleva ei meinaa riittää siihen mihin pitäisi. Ihailen sitä, että ihmiset ostavat 120 euron illalliskortin kannattaakseen toimintaa. Kuitenkin ylivoimaisesti eniten ihailen Tom Gordinia, joka huusi ne kuuluisat 3600 euroa Emile Faurien tunneista. En vähiten siksi, että hänet tunnetaan esteratsastajana. En myöskään vähiten siksi, että hänet tunnetaan piinkovana liikemiehenä. Oli vaikea saada verkkokalvolle kuva Tom Gordinista ratsastamassa Emile Faurien tunnilla. Ei se mahdotonta ole, tietenkään.
Mutta sitten se tapahtui: Gordin antoi tunnit lahjaksi nuorelle lahjakkuudelle, Ida-Lotte Peltoniemelle. Toisen käden tietojen perusteella Ida-Loten äiti liikuuttui niin, että säntäsi ulos koko tilaisuudesta kyynelehtimään. Itse sankaritar oli aivan mykkänä. Emile Faurie arvosti elettä niin, että lisäsi valkkukertoihin kaksi lisää. Aiheesta karvan enemmän täällä.
TÄLLÄ TAVALLA TÄSSÄ MAASSA PITÄÄ TOIMIA.
Jos uskoo johonkin, se pitää näyttää konkreettisesti. Avun ei välttämättä tarvitse olla miljoonia tai edes satasia, se voi olla korvaamaton pari apukäsiä kisapaikalla tai sairastuvalla. Me emme voi kaikki olla matkalla maailmanmaineeseen, joten eiköhän keskitytä tsemppaamaan niitä, jotka ovat?
Ja taas kuulen kyynaamojen kitinän: Tom Gordin haluaa kiillottaa kilpeään. Jos haluaakin, onko tämä huono tie? Miksi kaikesta pitää aina etsiä viisi virhettä? Miksi kaikki pitää aina olla MINULLE? Tai MINULTA POIS?
Treenaamme esteitä Pullukalla tyttäreni kanssa vuoroviikoin. Tämä siksi, että molemmat haluavat hypätä. Olen alkanut pikkuhiljaa EHKÄ miettiä, että antaisin ilon kokonaan lapselleni, joka kuitenkin on kehittyvä nuori. Olisiko tämä minun korteni kekoon?
Haastan kaikki Kavioliittolaiset mukaan tekemään Ystävänpäivän hyvän teon! Kertokaa mitä teitte, että kanssahevostelijanne/hevosenne voisivat paremmin. Palkinto odottaa Hipposportissa!
Löytyykö tätä kautta kenties se hyvä taho, joka aiheuttaa vastaavaa iloa estepiireissä?
Hyväksi teoksi ei riitä se, ettei tänään hauku ketään netissä.
Hieno ja tärkeä postaus ystävänpäiväksi : )
Itse yritän olla tallilla ja muussakin elämässä hyvä ystävä ja ystävällinen kaikille joka päivä. Käytännössä auttaminen näkyy usein ihan pieninä asioina (lottovoittokin meni eilen väärään osoitteeseen Tuusulaan, jotta rahavirrat olisi voinut juhlavasti suunnata hevonp*rsiiseen -kuten mittavaan hevoskasvatukseen, hyvinvointitutkimukseen ja dressagen tukemiseen). Lottovoittoa odotellessani lyön kaverihevosten irtokengät kiinni, korjaan niiden hajonneet varusteet, annan lääkkeet tai tarvittavan hoidon sairastavalle hevoselle, teen kaverin hevoselle ruuat, kävelytän kipeänä olevan kaverin hevosen, vahdin tallikaverin muksua tämän valmennuksen ajan tai lasken ruokintasuositukset. Parasta näissä itselleni pienissä jutuissa on se, että hevoselle ja omistajalle ne voivat olla isokin apu juuri siinä tilanteessa. Hevosillahan on esimerkiksi tunnetusti ylempi kosminen kyky irroittaa kenkä juuri ennen valmennusta tai kisoja, silloin ystäväni tietävät että tulen lyömään kengän vaikka korkokengissä aamulla suoraan juhlista.
Ehkä kaikista tärkeintä on kuitenkin hyvän hengen ja tsempin luominen. Pulauttaa vaan reippaasti ulos suustaan kehun kun näkee jonkun onnistuvan tai tsempittää epäonnistumisen hetkellä. Kohtelee kaikkia tallikavereita samanarvoisina ja hoitaa hevoset aina niin hyvin kuin voi. Ystävänpäivälupauksena koitan hieman haasteen vastaisesti selviytyä tallilta ihmisten aikaan kotiin viettämään aikaa kotijoukkojen kanssa. Hyvää ystävänpäivää kaikille!
Kiitos ihanasta jutusta ja inspiraatiosta! Päätin tarttua haasteeseen FB-sivullani Riding Flow. Sivuilta löytyy nyt arvonta, jossa voi voittaa ”Melko lempeä joogahaaste”-verkkokurssin itselleen ja ratsastuskaverilleen. Arvon ti 16.2. klo 21 yhteensä kaksi voittajaa eli jaan neljä ilmaista kurssia, osallistua voi täällä: https://www.facebook.com/ridingflow/