No ehkä olin hiukka dramaattinen tuon otsikon kanssa, mutta se sallittakoon. Eilinen tarina jäi siihen, että lähdettiin kuskaamaan tyttöjä (hevosia: Hilppa ja Lyyli, molemmat tiineinä) Akselilla Espoo-Ypäjä-Hauho-Keitele.
Harvoin intoilen sateesta, mutta tuohon päivään se sopi. On kiva kuskata hevosia pitkä matka, kun ei ole liian kuuma. Asteita taisi olla sen 16, mikä sopi meille justiin kivasti. Lähdettiin siis tien päälle hiukka ennen kymppiä. Ensimmäisenä kohteena oli Ypäjän siitostalli, jossa muuan Lyyli-hevonen oli hankkimassa omat siemenensä. Siemenet oli vihdoin saatu itämään, joten kutsu laitumille kävi.
Ajoimme melko tuhdissa sateessa Ypäjälle isolle tallille. Äkkiseltään näytti siltä, ettei koko tallissa ole ketään tai mitään. Hepat löytyivätkin tarhoista. Ihmisiä näkyi 1. Melko seesteinen tunnelma, siis. Lassosimme Lyyli-tyllerön ja ripustimme heinäverkon koppiin. Lyyliä ei juuri mietityttänyt, vaan hän askelsi pontevasti suoraan koppiin. Omistajansa totesi, että helppo hevonen anastaa, kun askeltaa mutkattomasti koppiin kuin koppiin. Näkökulma sekin! Eikä ihan huono.
Ypäjältä ajaa sitten Hauholle noin 1,5 tuntia. Alkumatkasta Lyyli vähän kolkutteli, mutta selkeästi kyllästyi sitten ja aloitti syömisen.
Soitin jo alkumatkasta Hauholle, että täältä tullaan, sillä arvelin Hilpan olevan jossain mahdollisimman kaukaisella laitumella, jonne taivaltaminen kestää ja sitten vielä kiinnisaaminenkin, ehkä. Melkein näin. Hilppa OLI kauimmaisessa kohteessa ja oli kuin olikin laittanut jarrut kiinni: ”MINÄ EN YSTÄVÄTTÄRENI MUSTIKAN LUOTA LÄHDE NIMITTÄIN MIHINKÄÄN.” Aikansa kun ammatti-ihmiset siinä kannustivat, saivat lopulta nuoren neidon toisiin aatoksiin. Siellä se sitten seisoi tallissa tukka märkänä ja sieraimet seljällään.
Olipa ihana nähdä omaa pientä hevosta! Se oli selkeästi lihonnut (ollut laitsalla hiukka alle kuukauden), ja tässä tapauksessa se on hyvä asia, sillä äidiksi tuleminen vaatii laardia. Tai sanotaanko näin, että ei siitä haittaakaan ole.
Keräsimme Hilpan kamppeet ja neidin itsensä ja menimme kaatosateessa lastaussillalle. Pienen vakioepäröinnin jälkeen Hilppa askelsi koppiin ihan asiallisesti. Alkuun tytöt hieman hammastelivat siinä, mutta tilanne ei näyttänyt vakavalta, joten luukut kiinni ja tien päälle.
Tässä vaiheessa takana oli reilut 200km ja edessä 300. Ja vettä tuli.
Yhdistelmänähän meillä oli ystäväni Teemun Böckmannin Big Portax -traikku, joka ei heilahda vaikka teet mitä. Siihen kun vetoautoksi lykättiin Land Roverin Defender, oli selvää, että kuljettajaa tarvitaan vain neuvomaan tietä. Oli kuulkaa turvallinen olo, kun ei auto eikä koppi heilahtaneet yhtään missään vaiheessa! Sehän nimittäin tiedetään, että Suomen tiekartasto ei ole ihan priimaa joka kohdasta ja että pikkukylissä on JOKAISESSA ns. ”hupsiksia” eli jarruttavia töyssyjä.
Riisseliä tankattiin mennessä yhdesti satasella. Pohjilla dieseliä oli noin vajaa puoli tankkia.
Perille saavuttiin noin kello 19. Kohteessa satoi. Veimme tytöt talliin huikalle, ja kun se oli hoidettu, laitumelle. (Moni hevonen ei juo matkan päällä vaikka tarjoilisi millä mausteella.) Sen olivat vallanneet pikkutytöt eli Hilppa ja Tatti 2v. Kun vanhemmat tytöt päästettiin irti, alkoi riemukas laukkaralli. Aikansa ne jaksoivat kirmahdella ja irvistellä kuka kellekin, kunnes väsyivät ja keskittyivät syömään.
Aamulla settaus oli seuraava: Hilppa oli lyöttäytynyt yksiin pikkutyttöjen kanssa ja pitkäkoipinen Lyyli laitettiin ulkokehälle. Huvittavaa oli se, että juuri HILPPA näytti Lyylille pyllyä. Voi näitä hyväkkäitä! (Muutaman päivän päästä saatiin kuva, jossa Hilppa ja Lyyli makoilevat vieretytten aurinkoa ottaen)
Hiukka ennen puolta päivää lähdettiin ajamaan takaisin. Tulihan siinä sitten köröteltyä! Tankkaamaan jouduttiin kahdesti, kerran 120:llä ja kerran 90. Kummallista, mutta totta. Kun olin saanut kaverin palautettua kotiin, huomasin, että perhana, autossahan on peruutuskamera. Se vain sattui olemaan peruutuspeilin päällä jälkiasennettuna, joten en huomannut koko höskää. Olishan se helpottanut peruuttamista 😀
Ai TOSSA on se peruutuskamera! Ok.
Viimeisimmät kommentit