Turvallisuus on hieno asia. Sitä pitää korostaa ja vaalia. Turhia riskejä ei saa ottaa. Valitettavasti hevosten kanssa ei ole kovinkaan turvallista ja riskejäkin pitää usein ottaa. Miten tässä nyt sitten jää eloon? Ihmettelen, että ylipäänsä elän yhä. 80-luvulta (no okei, 70-luvulta) tähän päivään mennessä on kehitetty niin paljon lisää turvallisuutta edistäviä vehkeitä, ettei paremmasta väliä. Aivan upeaa kehitystä on tapahtunut mm. kypärille ja jalustimille. Myös turvaliivi on ilmestynyt käyttöesineeksi. Samaan vauhtia on kehittynyt valitettava hysteria. Jokainen tilanne nähdään mahdollisena uhkana. Sitä se toki voi ollakin, mutta ihan pelkkä auton kyydissä istuminenkin on. Auton kyydissä jännittäminen ei tosin onneksi vaikuta auton käyttäytymiseen. Hevoseen se vaikuttaa, ja paljon.

Luettelen nyt asioita, joita en ole vieläkään ottanut haltuun, vaikka pitäisi. Toivottavasti sinä saat tästä myös pontta tehdä asioille jotain.

1. Hiukseni roikkuvat kypärän ulkopuolella. Hiuslenkki ei pysy, se tippuu aina, koska liukas tukka. Hiusverkkoa en varmasti laita, olenko jäärä. Kuulemma tässä voi käydä köpelösti. Eikö se hiusverkkokin voi muuten jäädä esim. hevosen hokkiin kiinni? Oli miten oli, tukka kiinni. Ei enää romattista laukkaa pellolla tukka hulmuten.
2. Kärkivahvistetut kengät tallitöissä. Ei ole, hohkaavat kylmää varpaille. Olisivat kyllä pirullisen hyvät silloin, kun ei ole liian kylmä. Hankintalistalle.
3. Hevosen taluttaminen ilman hanskoja. Olen kerran kinannut yhden ponivarsan kanssa niin, että liina repi kämmenet auki. En oppinut. Olisi hyvä. Oma hevonen tosin kulkee rinnalla pitämättäkin. Siihenkin on hyvä pyrkiä, että tietää mitä oma/tuttu hevonen tekee seuraavaksi. Silloin ei hanskojen puuttuminen harmita niin paljoa. Ennen vanhaan sanottiin, että pidä kiinni viimeiseen asti. Nykyään kehotetaan päästämään irti. Kyllä tämä viimeinen neuvo on kuulkaa ihan hyvä. Ei ole yksikään hevonen juossut vapauteen ja jäänyt sinne (joskus olen tosin huutanut perään, että moikka, tee pesä metsään).
4. Ennakkopelko. Sorrun tähän itse yhä vähemmän, mutta joskus silti. Se ei auta yhtään, päinvastoin. On eri asia pelätä mitä seuraavaksi tapahtuu, kuin arvioida tilannetta. Älkäämme suhtautuko asioihin ennen niiden ilmaantumista. Traileri, vesiboksi, muuri, suihkepullo, mitä näitä nyt on. Nehän eivät ole kuolemaksi, ja hevosenkin olisi hyvä oppia se. Jospa itse oppisi ensin.

Hevosen riehaantuminen on myös asia, josta erityisesti ratsastavien lasten äidit tuppaavat menemään raiteiltaan. Jos ponin etukaviot nousevat kolme senttiä ilmaan, on kyseessä pystyynnousu. Jassoo, no ei ole. Pukitteleva hevonen on vaarallinen. Jassoo, no ei ole. Se nyt vaan on niin, että tässä lajissa mikään ei ole varmaa, paitsi epävarma. Se olisi hyvä tolkuttaa ALOITTELIJOIDEN ÄIDEILLE. Ja vielä riskaabelimpaa on kuitenkin mopoilu.