Minun ratsastuksenopettajani on lempeä ja viisas, vaikka hän on 26-vuotias. Minä en ollut siinä iässä lempeä enkä viisas. Lempeällä ja viisaalla opettajallani on aina joku juju mielessä kun aloitamme tuntia. Hänellä on suunnitelma, mutta jos hevonen ja ratsastaja eivät kohtaa edes alkeellisella tasolla, suunnitelma siirtyy. Tärkeämpää on saada ratsukko toimimaan, ei se, että mennään nyt se pohkeenväistö kun on kerran maksettu.

Tässä ollaan hyvyyden äärellä, mutta…

Tässä ollaan avoväistön äärellä, mutta…

Kattokaa ny miten hienosti Tiina ja Mija menee!

Kulmasta avoväistöön, matkalla. Joku hieman päkistää naamasta päätellen.

Siinä ne laukkaa, vaikka maailma kaatuis ympäriltä.

No niin! Nyt ollaan asian äärellä, hiestä päätellen.

Eilen oli juuri se tunti, kun ratsastaja yritti liikaa ja hevonen oli jännittynyt. Ope kehotti minua hakemaan mielestäni aivan perverssiä ja luonnotonta asentoa, jotta hevonen rentoutuisi. Kun sitten omituisen venkoilun tuloksena saavutin halutun kouluratsastukseen viittaavan asennon, kas, hevonen rentoutui. Yritän aina paeta istuntakysymyksiä lauseella ”olen enemmänkin esteratsastaja”. Opelle se ei tarkoita muuta kuin sitä, että tiedän paljonko puomien väliin kannattaa laittaa metrejä.

Eihän se voi olla huono harrastus, jos siihen liittyy halailua.

Samaan aikaan kun meikä vasta etsi haluttua asentoa, tuntikaveri laukkasi kuudettakymmenettä kierrosta hallittua laukkaa ympäri kenttää. Varmaan raivostuttavaa, paitsi että ei! Sen lisäksi, että Ope on huumorintajuinen ja ymmärtää mikä meitä vaivaa (huonous), tuntikaverini jaksaa myös nauraa sekä omille väännöilleen, että meille. Ollaan niin tosissaan kuin hieltämme pystymme, kunnes revetään ihan vaan siksi, että on niin kivaa. Kertaakaan en ole kävellyt tunnilta pois suunnitellen autoilua kallioleikkaukseen. Joka kerta kehumme itsejämme ja Opea ja tutkimme kalentereista millon voisi taas ottaa hiet pintaan.

Apuopettaja Bluffy.

Hyvän opettajan tuntomerkit ovat nämä:

1. Hänen egonsa ei pyri opettamisen tielle. Tottahan hän on taitava, kun kerran opettaa muita. Ei siihen mitään lesoilua tarvita.

2. Hän ei hauku hevosta, vaikka se ei olisikaan Landgraafilainen laatupaketti, vaan otta hevosen hevosena ja arvostaa yritteliäisyyttä jokaisessa eläimessä. Myös koirissa.

3. Hän ei suhtaudu KOSKAAN ylimielisesti, vaikka oppilas olisi kuinka tyhmä ja huono, vaan yrittää loputtomiin ehdottaa ratkaisumalleja, jotta ratsukko voisi hyvin yhdessä.

4. Hänen mielestään ratsastamisen tulee olla hauskaa.

5. Hänen hintansa ei riipu henkilöstä tai käytetystä ajasta. Jos menee vartti yli, sitten menee. Jos et muistanut rahoja, tuo sitten kun muistat.

Jos sinulla ei vielä ole moista opettajaa, etsi sellainen. Nyt. Elämä on lyhyt ja sen kuuluu näyttää noin hauskalta kuin tossa kuvassa.

Iloiset tuntilaiset Mija ja Tiina, ope Nicco ja mää ja vt. Tyttönen.