Kuka tänkin reitin valitsi? Oliko pakko hankkia itselleen näin vaikea laji? Luin juuri Tuire Kaimion haastattelun Hevosurheilusta. Siinä kerrtaan, kuinka pitää selvittää mikä on pohjimmainen syy millekin hevosen toimintamallille. Voi perkule. Onneksi artikkelissa sanottiin, että perimmäisen syyn löytäminen voi olla vaikeaa. AIJAA. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän olen pihalla. Mutta nuorethan sen jo tietääkin!

Nuorena oli ihanaa, koska oli IHAN OIKEASTI niin pihalla, ettei mitään tolkkua. Olevinaan tiesi kaiken, ja täysin pystypäin neuvoi muita. Voi niitä aikoja. Muinaisajat tulvivat taannoin mieleen, kun teimme tallille treffit vanhan ratsastuskaverini kanssa. Annaan tutustuin, kun vahdoin koulua Myyrmäestä Kaivokselaan. Olin tuolloin 10-vuotias. Uudella luokallani oli tuolloin tasan yksi hevostyttö, se, jonka viereen minut määrättiin istumaan. Se helpotti kulttuurishokkia. Uudessa koulussa nimittäin a) laulettiin aamulla virsiä ja b) noustiin aina seisomaan kun vastattiin. Molemmat asiat olivat tuolloin hirveitä (en ehkä vieläkään innostu). Onneksi oli hevoset, joista saatettiin puhua kaikki välitunnit.

Annan ja minun tiet ovat menneet aivan eri suuntiin. Anna kertoi ratsastaneensa viimeksi 30 vuotta sitten, itse kiihdytän omaa harrastamistani vuosi vuodelta. Silti Annan silmät sädehtivät kun hän rapsutteli Hilppaa. Hevoshulluus ei lähde ihmisestä mihinkään, vaikka kuinka pitkä aika olisi kulunut!

Hilpan kanssa siis edelleen kävellään, häntä ei tunnu haittaavan mikään. Ei kyllä minuakaan. Mikäs tässä on tepsutellessa! Äitinsä Pullukka oli eilen klinikalla tutkituttamassa suolistonsa. Aktiivilukijat varmaan muistavat, että Pullukka sairastui suolistotulehdukseen Lenni-varsan ollessa pikkupoika. Samaan aikaan Lenni sairastui rodokokkiin. Kesä 2019 oli meille huomattavasti perseempi kuin kesä 2020. Molemmat kuitenkin selviytyivät ja voivat nyt hyvin! Koska Pulde on kohta 20, sen linjat eivät ole enää ihan optimaaliset, ja se on aika laihassa kunnossa. Tämä taas johtuu siitä, että maitoa tulee yhä ja väkkäreitä jouduttiin vähentämään. Heinää kyllä riittää. Poppana, varsin virmaksi kasvanut nuori neiti on syönyt äitinsä ns. tyhjiin. Pelkäsimme siis, että ulkomuoto kielii suolisto-ongelmista. No mutta kuulkaa ei! Suolisto näyttää puhtaalta, kuin myös vatsa! Ei vatsahaavaa, ei paksuuntumaa suolessa, jeij! Koepala otettiin vielä varmuuden välttämiseksi, ja siitä saadaan tuloksia kahden viikon päästä. Olen luottavainen, mutta valmistautunut kaikkeen. Jos Pullukalla todetaan kaikesta huolimatta jokku pahuus, se saa kortisonikuurin. Jos se on okei, alkaa sen päiväinen ruokinta, ja keväällä uutta matoa koukkuun! Liikunnan Pullukka onkin jo aloittanut.

Summa summarum: Hilpan kanssa homma jatkuu kävellen, kunnes jälkitarkastus 20.1. toteaa missin terveeksi. Sitten alkaa elvytysurheilu. Sitä on huippua tehdä maastossa! Poppana on muuttanut lopullisesti pois äidin luota ja asuu kimpassa Rölli-pojan kanssa, joka piensuokkiori. Hihii! Pullukka on terve tyttö, ainakin for now. Lennistä on kuulemma vaikea saada kuvia, koska se tulee aina kameraa kohti, mutta muuten se voi hyvin.