Saas nähdä mihin pitää seuraavaksi kääntyä.

Tilanne: olen tunnilla. Vuosi voi ihan hyvin olla 1985 tai 2019, ei juurikaan eroa. Paitsi hevosissa. Nykyhevoset ovat hienompia, herkempiä, kevyempiä, tottelevaisempia. Ihmiset ovat vaativampia, näsäviisaampia ja tietävät muka enemmän. No ei siitä sen enempää! Pointtini on tämä: alkuverryttelyn jälkeen olen lähes poikkeuksetta ihan pihalla mitä pitää tehdä. En kaiketi ymmärrä puhetta.

”Aloitatte tästä sulkuväistöllä käynnissä tuohon asti, siitä vaihdatte pohkeenväistöön ja sitten oikealle, josta nostatte laukan. Laukassa menette saman toisella puolella, mutta toiseen suuntaan.” What. Se on aina ensimmäinen kysymykseni. Onneksi tunnillani seikkailee nykyään monta ikäistäni, jotka ovat aivan yhtä kujalla kuin minä. Onko tämä sama asia kuin se, etten aikanaan aerobicissä kerta kaikkiaan pysynyt ollenkaan mukana? Vaikka kuinka mentiin jotain tiettyä rutiinia, olin aivan pihalla joka ikinen kerta.

Jos opettaja lyö, asia menee rivakammin perille.

Käsketään keskittymään. Keskity, niin ymmärrät! No kun en. Liittyykö tämä kenties oikea-vasen-vammaisuuteen? Että jos ensin kulmasta avoa vasemmalle ja sitten voltti oikealle, jonka jälkeen jatketaan avoa oikealle, niin onko minulla ei edes edellytyksiä ymmärtää? Ei.

Väitän, että nykytunneillani tehdään n. sata kertaa monimutkaisempia juttuja kuin silloin, kun vielä opettelin lajia. Jännin kuvio tuolloin oli laukkavoltti. Sen lisäksi ei viitsitty kehittää mitään, ettei tule kaaos. Tai sitten mentiin pohkeenväistöä, mutta ei muuta, koska sotkuhan siitä tulee. Ja pohkeenväistötkin näyttivät pohkeenväistöltä vain hyvällä tahdolla katsottuna.

Fakta on siis se, että olen nykyään saakelin taitava! No, näinhän se pitikin mennä. Päätin jo silloin, että isona minulla on oma hevonen ja olen taitava. Hieno homma.

Huomenna menen muuten Horse Fairiin 11 jälkeen, nähdään siellä! Voi tulla moikkaamaan, vaikka ei olisikaan ihan yhtä taitava.

Eilen illalla nti Potkamo oli jo nukkumassa, kun menin kyselemään maneesiin.