Tämä minun työttömyyteni on sellaista laatua, että olin säästänyt rahnaa, jotta voin olla kesän lomilla. Näin toimii yrittäjä, sillä meillehän ei lomia ilmene, jollei niitä itse organisoi. Irtisanoin siis sopimuksen radiossa (Radio Nostalgia) ja jatkan vapaana toimijana. Päätin, että olen koko kesän vapaalla jalalla, jonka jälkeen olisi hyvä keksiä mitä tekee seuraavaksi. Eiköhän se valkene!

Kesä on siltäkin osin erilainen, että ratsastettavana ei ole yhtään omaa hevosta. Pullukkahan on toki Savossa omissa hommissaan, eikä häntä sieltä enää mihinkään kuskata. Hilppa lähti miehiin toukokuussa, Lenni meni ratsutuksen jälkeen laitumelle ja Poppana on omissa hommissaan, eli laitumella Tatin kanssa Savossa.

Tara, joka on RUUNA. Kuva: Jykke

Ehdin jo kiihtyä, että tässähän on ravattava Vihdissä Jyken tunneilla Jyken Tara-hevosella (KYLLÄ!!), jotta pysyy maku suussa. Tässä vaiheessa kohtalo puuttui peliin. Ystäväni Merjö (nimi muutettu) horjahti hevosensa seljästä ihan asiallisesti alas, eikä draamaa ollut näköpiirissäkään, kunnes hevosensa ottikin ponnistuksen uuteen nousuun Merjön nilkan päältä. Auts! Nilkastahan tuli toki enemmänkin jalkapalloa muistuttava elin. Kipeäkin oli perkele. Mutta kun hätä on suuri, on apukin lähellä: ilmoittauduin heti hevoisen varahölkkääjäksi. Siitä asti on Kialon (nimi muutettu) kanssa pyritty puhaltamaan yhteiseen hiireen.

Kialo! (nimi muutettu)
Onnellinen, paksu tyttö paksuna.
Mikäs työnimi tälle keksittäis? Sinikka?

No äläppä, ko justiin sain nurmikon leikattua ja varaston purettua, niin johan Hauholta tuli infoa, että nyt on eräs tiine. Juhuu! Samaan aikaan toisaalla havaitsin, että Lenni-poikamme oli vähän vaisu laitumella. Söi, joi ja laukkailikin, mutta hieman liian rento. Koska olen pohjimmiltani salapoliisi, huolestuin maltillisesti. Sovin elkkulääkärin ja hän saapui perjantaina. Tutki hevosen kautta linjan, ja totesi, että vähän laihanpuoleinen, mutta ei huolestuttavasti. Karva kiiltää, ei ripulia, syö, juo, kakkaa. Siis otamme veret. Niistä sain tulokset eilen. Kävi ilmi, että jokin virus on hevosen läpi kulkenut. Ns. hitaat valkosolut ovat yhä hieman koholla, mutta ns. nopeat eivät. Se tarkoittaa sitä, että virus ei ole aktiivinen, vaan on pois menossa. Moni muukin verestä näkyvä asia tuki tätä päätelmää. Ell sanoi, että ei kantaisi huolta. Parasta, mitä hevoselle voi juuri nyt tapahtua, on laidun, jolla se jo onkin. Otamme kontrollit parin viikon päästä.

Lenkkari Läpykkätassu laitumella.

No sitten tämä raskauskuljetus. Oli sovittu, että haen Hilpan Hauholta 18.6. ja vien sen Keiteleelle, olen yön kohteessa, onnittelen rippilasta ja palaan kotiin. Olin sopinut jo trailerin lainasta ja oma auto hoitaisi homman. No kas: perjantaiaamuna kun heräsin, puhelimessani oli viesti: Lyylikin on kantava! Että ottaisitko sen samalla kyytiin Ypäjältä? Ottaisin toki, mutta: autoni lihakset eivät riitä. Tarvitaan järeämpi peli. Kysyin siis yhteistyökumppaniltani Autolle.comilta olisko mittää mörssäriä lainaksi. Olihan niillä! Otin äitini mukaan kiertoajelulle, ja läksimme reissulle Tuusulaan. Sain sieltä ajaakseni aivan mahtavan (ja massiivisen) GL Mersun.

Hupsista saatana.

Mikäs siinä! Kunnes keksin kurkkaista pistorasiaa: ei saakeli, tällaista en ole kuunaan nähnyt. Ei kun Motonetiin, jossa oli nuorehkoa henkilökuntaa paikalla, joten eivät olleet hekään nähneet. Jouduin sitten vaivaamaan Autolle.comin Albertia, jotta mitäs nyt. Hänpä siihen, että ootas kun käyn Konalan ISOSSA Motonetissä. Sieltä osattiin kertoa, että ”juu, tämä on vanha jenkkiläinen pistorasia, ei löydy adapteria.” Jaaaaahas. Tässä vaiheessa kello on kuusi. Olen menossa ratsastamaan Kialolla (nimi muutettu), enkä ehdi lähteä hakemaan uutta kärryä. Niinpä Autolle.com ystävälliset jampat kuskaavat minulle tallin pihaan Land Rover Defenderin. Sillä jaksaa vetää! Antavat vielä vaivan palkaksi paketin metrilakua ja tölkin kovaa vissyä. Jos ei näillä nouse hymy huulille, niin ei millään!

Lauantainaamuna läksimme siis kaverin kanssa hakemaan KAHTA hevosta kohti Savoa. Tämä on jatkotarina, joka

jatkuu huomenna!