KAIKKI KUVAT MAHTAVA MARI STENDAHL-JUVONEN!

Juu, että. Oli tarkoitus, että Lapsi lähtee hevosen kanssa hukkumaan, koska minä tienaan enemmän, ja jos se hukkuu, niin taloutemme ei romahda. Sitten kävikin niin, että Lapsi ilmoitti, että liian kylmä ja liian mitä lie, ja salaa olinkin vähän tyytyväinen, kun pääsin itse.

Meitä oli porukassa viisi, joista KOLME tätejä, josta olen erityisen ylpeä.

Ope sanoi, että menkää ensin vain kahlaamaan, että ne tajuaa missä mennään. Että kahlaatte tuosta tuonne ja sen jälkeen otetaan vasta satulat pois. Ok. Pari muuttujaa: a) hevoseni on pieni ja b) viime vuodesta oli veden pinta noussut METRILLÄ. No, mehän ei viime vuonna oltu mukana, joten ei tiedetty mistään mitään. Niinpä Nti Ensikertalainen arpoi hetken rannalla ja päätti sitten, että PERKELE, TÄYSILLÄ VAAN JÄRVEEN! Eipä siinä, mutta meillähän oli tosiaan se satula selässä (ei uusi koulupenkki) ja minäkin yritin siellä olla. No en ollut kauaa! Semmosia loikkia se Neiti teki, että täti oli justiinsa jorpakossa. Ja siksi se varmaan tempoikin, kun ei meillä kummallakaan osunut jalat maahan. Oltiin lähdetty väärään suuntaan, mutta tilanne oli niin äkkiväärä, että minkäs teet. Oli siis uitava hevonen kädessä rannalle. Noh, enpä ole sitäkään ennen kokenut!

Kun heti kärkeen tippuu kaaressa järveen, on ns. luulot pois. Aika rempsein mielin heitin märän satulan pois ja loikkasin takaisin selkään. Voin kertoa, että hevoseni selkä on tasainen ja pyöreä. Siis PYÖREÄ. Lue: ei mitään kulmaa, mihin voisi jäädä roikkumaan. Kiitämme: harja ja naru kaulan ympärillä.

Olin aiemmin uiskennellut vain Keiteleen tasaisilla suokeilla, joten tämä Hilpan tyyli olikin aika lennokasta. Se meni sellaista merihevospompintaa koko matkan, ja välillä hoiputtiin myös sivusuunnassa. Jos tuolla oppii pysymään, ei putoa, vaikka hevonen kääntyisi ympäri. Siihen pyrin.

Kun julkaisin somessa tiisereitä tästä reissusta, porukka oli lähinnä kauhuissaan satulasta. HELOU! Ettekö ole koskaan ratsastaneet kunnon kaatosateessa? Siitä tulee ihan yhtä märäksi! Päin vastoin tuli kerrankin hyvä syy ottaa satula kotiin, pestä se kunnolla ja pistää rasvat pintaan. Tuossa se nyt lekottelee voiteet pinnassa ja odottaa huomista.

Hirveän montaa asiaa meillä ei Hilpan kanssa enää ole, mitä ei oltaisi yhdessä koettu! On tää aivan eri maailmasta, kun saa puuhata kaikenlaista oman hevosen oman lapsen kanssa. Priceless! Tuskin tuosta hirveän montaa tonnia kukaan maksaisi, mutta minulle se on 1 000 000e + varusteet.