Joku tuommonen ois hyvä.

Joku tuommonen ois hyvä.

Miten, siis MITEN te hyvät naiset onnistutte a) hankkimaan miesystävän/aviokkaan/avokkaan, b) pitämään sen c) olemaan riitelemättä ajan/rahankäytöstä? Olisipa ihanaa jos osaisin pitää tästä luennon ja kirjoittaa ehkä kirjankin. Verkkokurssikin olisi kätsä. Vaan ei. En yhtään tiedä. Itse ratkaisin asian valitsemalla hevoset. Köyhyyshän siinä on riskinä.

Ihan hiljattain yksi kaveri tilitti savu päästä nousten, että mitä helvettiä pitää tehdä kun äijä haluaa kökkiä yhdessä sohvalla ja itse olisi koko ajan menossa tallilla. Tai vaikka ei olisikaan koko ajan menossa tallilla, niin miehestä tuntuu siltä. Miehellä ei tiettävästi ole aikaa/rahaavieviä harrastuksia, joten yksinäistähän siellä sohvan kulmassa tulee. Miten tämä ratkaistaan? Muistan muinaiselämästäni, että miehellä oli tapana huudella kylillä, että “siellä se Katja luuhaa tallilla 5-6 tuntia päivässä, 5-6 päivänä viikossa”, vaikka todellisuudessa niihin aikoihin pääsin tallille max kolme kertaa viikossa ja reissuun meni JOKA IKINEN KERTA tasan 3 tuntia. Sehän voi toki olla, että minun 3 tuntiani oli hänen 5-6- tuntiaan. Ja vaikka joka jumalan kerta olin sen 3 tuntia tallilla MATKOINEEN, siippa rimpautti AINA puolentoista tunnin kohdalla, että TUUTKO KOHTA (Taustalla hirveä lasten itkukuoro).

Nuorena haaveilin rikkaasta miehestä. (Ei löytynyt.) Kun kasvoin aikuiseksi, haaveilin rakkaasta miehestä. (Löytyi.) Nyt mietin, että ehkä semmoinen olisi kiva, jolla on pitkä pinna ja joka on hirveän vähän kotona. Löytyykö ratkaisu kenties tiettyjen harrasteryhmien kautta? Tarkastellaanpa. Golfaaja on hyvä mies. Golfiin saa kulumaan kesällä kokonaisia päivä ja talvella viikkoja, jos kaveri lähtee maailmalle hutkimaan. Lajiin kuulemma syntyy hirveä himo. Se on positiivista plussaa. Himoitsija ymmärtää himoitsijaa.

Purjehtija tuntuu myös oivalta ratkaisulta. Venhoa voi korjata ja maalata talvellakin ja kesäisinhän mies katoaa merelle. Ongelma, jonka näen sekä golfin että pujehduksen kohdalla on se, että useimmiten moisten miesten rinnalla tepsuttaa hyvälle tuoksuva, sorja ja sivistynyt sisäharrastaja-nainen. Ei kovinkaan usein rempseä ulkoilmamuia, jolla on ramppauspipo päässä (ramppauspipo= pipo, joka ei ole ihan päässä muttei ihan poiskaan, koska pitää rampata eestaas.) Houston, we have a problem.

Jaa mutta entäs bikerit, siis motoristit! Siinäpä oivallinen porukka. Tonkivat koneitaan läpi talven ajasta ja rahasta piittaamati. Keväällä polkaisevat vehkeen käyntiin ja kas, laite tussahtaa siihen paikkaan. Ihan kuin jännevamman puhkeaminen kauden ekoissa kisoissa. Hyvinkin samanhenkistä, siis! Haju ja ulkonäkö ovat sivuseikkoja, kunnon harrastus ja hyvät jutut ovat pääasia. Rahaa on, jos kohde on kiinnostava. Tai jos ei ole rahaa, on mielikuvitusta. Esim. eräs biker-exäni keräsi tien poskesta juuri kuolleita jänöjä ja teki niistä mahtavaa keittoa. Näin!

Kuka tietää mikä on tilanne jääkiekkoharrastajien keskuudessa? Entäpä potkupalloilijoiden? Suunnistajien? On tästä hyvä tehdä hieman kartoitusta, ettei sitten tule pettymyksiä kesken hyvän parisuhteenalun.

Mutta, hyvät lukijani, kertokaa ihmeessä jos jossain kasvaa mieslaji, joka suhtautuu myönteisesti vaimojen/tyttöystävien hevosharrastukseen. Lajin parissahan voi olla myös hauskaa, eikä kukaan tule varmasti estämään, jos mies haluaa itsekin aloittaa lajin parissa.