Yhteistyössä: Back on track
Nuori hevonen – uhka vai mahdollisuus? Järkevätkin ihmiset sortuvat toisinaan ajattelemaan, että kannattaa ostaa nuori hevonen, se kestää sitten kauemmin. Hah! Voi KUNPA se olisikin niin simppeliä! Mikään ei tietenkään estä hankkimasta nuorta hevosta, mutta sen kanssa touhuaminen on kyllä ihan eri asia kuin valmiin kanssa. Ja nyt voin puhua kokemuksen äänellä: olenhan kasvattanut YHDEN hevosen vauvasta nuorisolaiseksi.
Ei muuten ole myöskään ihan kreisi harrastus seurata oman hevosen kehittymistä ratsuksi pistämällä joku muu ratsastamaan sitä! Yhteyttä omaan hevoseen voi vaalia muillakin tavoilla kuin ratsain. On aivan yhtä ihanaa seistä rinnalla tai jopa katsomossa, kun oma hevo suorittaa tärkeänä. Aion itse siirtyä siihen tehtävään siinä vaiheessa kun minulta evätään selkännousu. TAI jos joku varsoistani osoittautuu liian hienoksi minulle!
Miksikö otin asian puheeksi juuri nyt? No, ensinnäkin on kevät, ja varsoja syntyy. Monelle syntyy varsa, jonka käyttötarkoitus ei ole ihan vielä selvä. Saattaa myös mietityttää onko minusta kasvamaan varsan kanssa rinnakkain. Riittävätkö taitoni?
Samaa kysymystä pähkäilin muutama vuosi sitten Hilpan kanssa. Siinä se aika sitten menikin, tehdessä ja pohtiessa. En kuitenkaan onnistunut pilaamaan Hilppaa. Itse asiassa eräs nuorten hevosten kouluttaja sanoi ratkaisevat sanat: ”Saat tehdä aika paljon pieleen, että saat nuoren hevosesi piloille.” Hilppa on tänä päivänä hirveän kiva ratsu, joka osaa vaihtaa laukan ja on muutenkin noheva. Saan olla ylpeä sekä hevosesta että itsestäni!
Onhan se mahdollista, että kaikki menee metsään. Jos nuori on hyvin reaktiivinen, on sitä oltava itsekin. Tiedostin tämän kyllä. Väitän silti, että aika pitkälle pääsee hevosta kuuntelemalla. Jos pelko alkaa kaihertaa, kannattaa istuttaa selkään ammatti-ihminen. Sekään ei ole mikään kirkossa kuulutettu asia, että homma toimii. Niin kuin aina jauhetaan, vakan olisi hyvä löytää kantensa. Joskus kansi voi olla alkuun jopa villi, mutta jos ymmärrys löytyy, homma etenee ihan varmasti hyvin. Ja hei – HEVOSEN VOI AINA MYYDÄ.
Koska olen nuori ja tyhmä (53v.), olen päättänyt taas lähteä tiettömälle tielle. Aloitan Pullukan Lenni-lapsen (3v) kanssa harrastamisen syksyllä, kun laidunkausi on ohi. Tällä kertaa tein niin viisaasti, että laitoin hepan ensin ratsutukseen. Sieltä saamani tiedon mukaan hevonen on aivan mahtava, rento ja viisas! Ainoa vika on se, että nuori herra tapaa hypellä tarhoista ulos. Noin niin kuin näytöluontoisesti. Jaahas. Tässäpä aivan uusi pulma.
Viime kerrasta Hilpan kanssa sekoiltuani olen viisastunut. Olen hankkinut sekä paukkuliivin, että ihan perus turvaliivin. Olen myös hankkimassa uutta kypärää, sillä edelleen muistossani elää aivotärähdys kaudelta, jolloin Hilppa oli 4. Ja jos saan valita kypärän, se on MIPS-systeemillä varustettu. Tällä hetkellä päästäni löytyy jo sellainen. Kun perheeseen nyt tulee uusi nuorikko, on pelkästään viisasta hankkia uusi, eho potta. Omalle, melko pienellä ja kapealle päälle sopii erinomaisen hyvin EQ3 Pardus-kypärä. Edellinen kypäräni, Back on trackin EQ3 Lynx, on ruotsalaisen Folksam -vakuutusyhtiön teettämän tutkimuksen testivoittaja. Muutkin Back on trackin kypärät menestyivät testissä hyvin. Olen siis turvassa ainakin siltä osin.
Ei kai tässä muita huonoja puolia olekaan tässä lajissa kuin epävakaa turvallisuustilanne? Näin ollen, let’s make the most of it!
Viimeisimmät kommentit