Voihan että! Kyllä on kuulkaa jännittävää tämä mun elämä. Ensinnäkin se Hilppa on edelleen ja yhäti kantavana, mutta sen lisäksi paksu ja ihana. Voi siis hyvin. Hengailee päivät ystävänsä Lyytsän, pikkusiskonsa Poppanan ja sh-nuorikko Tatin kanssa. Jengi vaikuttaa oikein iskukykyiseltä.

No eipä siinä! Ikään kuin universumi olisi kuullut, että nyt on rouvalla rahaa ja aikaa käsissään, syliini laskeutui Lenni Hevosenpoikanen. Lennihän on siis poika, johon tutuistuin jo varsana, sillä se on Pullukan varsa nro 2. Lenni oli tilaustyö serkulleni, joka haaveili estesukuisesta varsasta. Sellaisen sitten saikin! Noh, elämässä tulee toisinaan eteen tilanteita, jolloin pitää karsia. On se sitten työ, vapaa-aika, juominen, syöminen, urheilu tai hevoset. Serkulle tuli se kohta, kun piti karsia hevosista. Onneksi soitti ensimmäisenä minulle. Otin heti pienen pojan avosylin vastaan.

Kun asioista sovittiin, Lenni oli vielä 3-vuotias ori. Ymmärsin heti, että se ei ole ytimekkäin yhdistelmä minulle. Halusin siis kaverilta pallit veks. Sitten Lenni matkasi ratsutukseen Lavikais-Sannalle, joka on kenttäratsastaja Savitaipaleelta. Se oli hyvä ratkaisu, sillä Sanna rakastui Lenniin heti. Savitaipaleella poika opiskeli 2kk, sitten se matkusti Evitskogiin ja aloitti laidunlomailun. Ihmeteltiin alkuun,että vähän nuupea ja luikkukin on hän, ja otettiin veret ja allergiatestit. Hyvä että otettiin: poispäin oli menossa virus, mutta allergioita oli sitten ne VEHNÄ, KAURA, OHRA, MAISSI, SOIJA ja SINIMAILANEN.

Eli ei ihme, että oli vähän laiha. Eihän se ruoka imeydy, jos sille on allerginen.

Laitumella Lenni ehti olla kolmisen viikkoa, kunnes käsittelyyn tuli kaviopaise. Uuh. Tämä oli uutta minulle! Ei kun jamppa sisään ja tutkimaan. Kengittäjä-Elmo ei osannut paikallistaa paisetta, joten lähdettiin klinikalle. Siellä Puuppos-Leena tutki ja tutki, eikä sanonut mitään. Meinas happi loppua, kun luulin, että jotain vakavampaa. Sitten Leena avasi suunsa: ”Paise on. Tuossa reunassa.” HUH.

Koppilepoa ja saikkutarhausta siihen tuli sitten reilu viikko. Sitten paise oli itsekseen puhjennut. Siis takaisin peltoon!

Tässä vaiheessa Lenkkarille alettiin antaa väkirehua, jotta saattaisiin edes pikkuisen lihaa luiden päälle. Kun kuukauden kuluttua, elokuun 1. päivä hain kaverin pois laitumelta, se näytti jo varsin hevoselta. Edelleen sorja, mutta se ei haittaa ketään.

Laitumelta Lenni matkasi suoraan laitumelle. Omalla tallilla odotti Kiva Suomenhevosruuna 4v., jolle kelpasi seura. Pojat juoksentelivat ensin näytösluontoisesti kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen keskittyivät oleelliseen, eli syömiseen. Kiva Suomenhevonen on boss. Se sopi Lennille vallan hyvin.

Seuraava pulma olikin sitten kaviot. Onneksi olin sopinut kengityksen jo 2. päivälle elokuuta.

Lennin kavio oli kasvanut ja levinnyt sivuttaissuunnassa aikamoiseksi lapioksi. Riina sanoi, että tämä on ihan tyypillistä, ei siitä pidä ruveta pyörtymään. Tajusin samalla, että tämä oli Lennin ensimmäinen kengitys. Tähän asti oli vain vuoltu. Etukaviot olivat kuitenkin niin repaleiset lapiot, että päädyttiin lyömään niihin kengät. Ja mikä tärkeintä: LENNI KÄYTTÄYTYI TOSI HYVIN JA HURMASI RIINAN!

No niin! Nyt on perusasiat kunnossa ainakin hetkosen. Seuraava projekti on mennä tutustumaan vesiboksiin ja ottaa kylpy. Uskon, että hevosesta paljastuu yllättävän vaalea otus. Harjaamista on jo tehty, siitä hän tykkää kovasti, mikä on aina kiva, kun sitä kuitenkin pitää tehdä.

Parin viikon päästä alkaa sitten ohjasajokoulu! Se onkin jännää se. NIIN SIIS: Lenni on 3v.