Vaan mikäs se sellainen uusi vuosi olisi, jota ei aloitettaisi vanhojen avivojen kartoittamisella! Jep, aloitetaan hepoista. Pullukka on nyt läpeensä tarkistettu ja hän voi hyvin. Lapsi kävi katsomassa Puldea silmästä silmään Suonenjoella, ja emäntä oli varsin hyvässä lihaksessa ja hengen tilassa. Oli ollut lyhyellä saikulla takajalan turpoiltua. Oli ollut jäistä ja kaiketi muljahtanut, kuka niistä tietää. Nyt kun rouva oli taas vedossa, hän kuulemma pukitteli. Kukapa pian 22-vuotias ei tekisi juuri niin?

Ollaan jo puhuttu, että niin kauan kun Pullukka remuaa VÄHÄN, sillä on työlupa vielä voimassa. Jos eteen- ja ylöspäinpyrkimys loppuu, saa Pullukka lähteä taivaaseen. Hyvä elämä arkena on kaiken a ja o.

Ja tämän uudempaa kuvaa ei nyt sitten saatu aikaseks. Hilppa oikealla.

Sitten otamma käsittelyyn Hilpan, joka on melkoinen ponttooni. Koska hänellä on taipumusta impaktioon, eli laiska suoli, joka sulattaa hitaasti tavaraa ja pakkaa sitä siksi pyloruksen ympärille, alamme pikku hiljaa ennakoida raskauden loppumetrejä. Laskettu aika taitaa Hilpalla olla jo siinä huhtikuun puolen välin nurkilla, ja silloin ei saisi impaktio kyllä vaivata yhtään. Saattaa nimittäin räjähtää koko neito. Emme tiedä tämänhetkistä impaktion tilaa (tietenkään) tarkalleen, sillä Hilpuri on ollut olohevosena, mutta varmistaminen on tehtävä. Hilppa syö onneksi erittäin hyvin sulavaa odelmaa ja lisäksi Greenlinea, joka sulaa hyvin. Soitin silti Hyvinkään hevossairaalan Jonna Jokisalolle, jolta pummasin puhelinajan. Kysymys Jonnalle kuuluu: aletaanko juottaa Hipelle kokista, joka pilkkoo pakkaantuneen heinän vai aloitetaanko lääkekuuri. Lääke muistaakseni sopii kantavalle tammalle ihan hyvin. Odottelen puhelua.

Hilppa voi muuten oikein hyvin, mikäs siellä on ollessa, kun kyljessä kiehnää kolme muuta kivaa tyttöä, ja heinäpaali on sijoitettu toiseen päähän isoa laidunta. Pihatossa voi sitten käydä päivällä vetäisemässä torkut.

Pikkusiskonsa Poppana näyttää voivan tuuheasti! Kovin isolta se ei näytä, mutta ehtiihän tuota. Poppana kääntyy nyt kolme. Se saanee siis keväällä satulan ekan kerran selkäänsä!

Entäpä sitten nuori mies Lenni? Kiitos kysymästä! Lenkkari voi oikein hyvin, ympärikengitys suoritettu jo kahdesti, tällä kertaa mukana myös tilsakumit. Taivaalle kiitos Johannasta, joka tuli jatkamaan siitä mihin Villas-Riina jäi. Johanna tykkää nuorista ja kehui Lenniä oikein kivaksi pojaksi! Lenni kääntyy nyt neljä.

Lenni, maailman monin poni.

Lenni on saanut nyt pitää pari viikkoa joululomaa ratsastuksesta. Ohjasajoa oli ohjelmassa viikko sitten, muuten on oltu ihan vain olomiehinä ja kipitelty narussa. Loma on pakollinen osa nuorukaisten koulutusohjelmaa. Sillloin ne miettivät oppimiaan asioita ja kenties kasvavat sekä fyysisesti että psyykkisesti. Jännitysnäytelmää on myös luvassa: Juho Norilo on luvannut tulla jeesimään hyppäämisen aloittamisessa! Se on kiva, sillä Juho on itsekin kokenut nuorten ratsuttaja. Jos siis rouva pitää siivota selästä pois, Juho voi jatkaa. Saas nähdä! Huom: OLEN TILANNUT JO KUVAAJAN PAIKALLE, VAIKKA PÄIVÄKÄÄN EI VIELÄ OLE SELVÄ.

Sitten tuoreimpiin uutisiin: MEILLÄ ON KOIRANPENTU! Hänen nimensä on GÖSTA, ja hän muutti meille eilen. Illalla käytiin jo tallilla ekaa kertaa, jotta koko totuus valkenee mahdollisimman pian. Gösta oli NIIN REIPAS POIKA. Ymmärrätte varmaan, että kädet olivat kohtuullisen täynnä nuoren hevosen ja vauva-koiran kanssa, joten kuvia yhteiskohtaamisesta ei vielä siunaanatunut. Molemmat kuitenkin käyttäytyivät oikein hyvin.

Meitsillä alkaa nyt ihan uusi elämä miesten keskellä! Heppa on poika, koira on poika ja…no ei siitä sen enempää.

Gösta-spämmiä siis luvassa to the max!

MOI.