Eikö olekin raflaava otsikko? Se on kaiken lisäksi totta. Olimme tänään aamusta maastossa kolmen ratsukon voimin. Edellisenä iltana, kun kävin koiran kanssa viimeisellä kakka-pissa-retkellä kymmenen korvilla, tuli vettä aika kunnolla. Sade oli kylmää ja suuripisaraista. Ihan kuin olisi ollut kylmässä suihkussa. Joka paikka lainehti. Jopa koira näytti siltä, että alle tunnin lenkki riittää.

Aamulla maa oli toki niellyt isoimmat lätäköt ja ennen kaikkea nietokset. Siitä pisteet! Nyt maa hukkuu kakkaan ja roskiin, mutta se ehditään korjata.

Kun sitten tallinpihalta lähtöä tehtiin, havaittiin, että polkumme alku on syvällä järvessä, jota ei eilen ollut. Hups. Hetken arvottuamme menimme toista kautta. Voipi olla, että nelivuotiaani ei vielä tajua virtaavan veden konseptia.

Vähänpä tiesin! Matkan edetessä tulimme pellolle, jonka läpi meni pieni joki. Nyt sekin oli järvi. Päätimme, että tästä voisi vaikka mennä. Lenni toljotteli virtaavaa vettä, ja yritti pysytellä kapealla jäälohkareella niin, ettei nilkat kastu. Mieluiten ei kaviotkaan. Vaan kun rohkea suomenhevostyttö meni edeltä, meni Lenni täysin kyselemättä perässä. OLEN NIIN YLPEÄ! Pieni poika kahlasi läpi piitkän järven täysin mukisematta. Voi rakkaus!

Matkan varrella koettiin vielä ties minkälaista rospuuttojarrua, mutta niistä ei niin piitattu. Minä se nimittäin olen sitä mieltä, että kun käyntiä mennään, on hankala maasto hevoselle hyvä juttu. Joutuupa kerrankin miettimään mihin käpälänsä asettaa, käyttää omaa järkeään. On palkitsevaa tajuta, että hevonen alkaa itse miettiä mitenkäs tästä kannattaisi edetä. Ojien kohdalla olen sanonut Lennille: ”Saat itse ratkaista hyppäätkö vai askellatko, molemmat on ok.” Yleensä se hyppää ensimmäisen yli ja seuraavat askeltaa. Fiksu poika.

Kysymykseen montakos vuotta se Lenni olikaan vanha vastaan neljä. Kyllä, se täyttää neljä vuotta toukokuun alussa. Mitä sillä sitten teen? Ratsastan 3-4- kertaa viikossa, joista ainakin yksi on maasto, vähän riippuu säistä. Joidenkin mielestä se on ihan hirveästi, mutta ei se ole. Tuon ikäisellä ei ratsasteta kauaa. Meidän tuntikin on puolituntinen. Jos opettajani (Jykke Malmström ja Juho Norilo) kehottavat minua jarruttamaan, teen sen, mutta eivät ne kehota. Jos hevonen tuntuu huonolta, se voi saada useamman vapaapäivän ja asia monesti korjaantuu.

Mitä se sitten tekee? Se menee ravia ja laukkaa jo kiltisti. Väisteltykin on. Etsitään usein enimmäkseen hyvää tahtia ja rytmiä. Se on jo monesti löytynytkin, mutta ei hirveän pitkäksi aikaa kerrallaan. Pukittelu on jo aloitettu, vaikka opetussuunnitelmassa se ei lue. Pukkeja tulee ratsastuskerralla 1-5, maastossa enemmän. Ilokseni osaan istua selässä niin, ettei se hirveämmin haittaa menoa. Siltä varalta, että satulavyö nipistäisi, ostin Lennille uuden Mattes-karvavyön. Ei vaikuttanut pukitteluun, mutta onpahan minulla hyvä mieli. Ja satulakin tsekattiin viime viikolla. Että huoli pois kaikki oman elämänsä eläinlääkärit!

Hirveämmin lihasta ei ole, mutta ei kai se tuossa iässä niin haittaa. Tulee kun tulee. Jotta Lenni jaksaisi paremmin treenit, sorvasimme ravintoneuvoja-Elenan kanssa ruokintaa niin, että kaikki mahdolliset protskut otetaan mitä saadaan. Lennihän on allerginen SOIJALLE, SINIMAILASELLE, MAISSILLE ja viljoille, joten kekseliäs saa olla. Nyt Lenskun ruoka on tämä:

Heinää 15 kg (säilö 5 krt/pv)

Hayline 2 litraa (sinimailaseton viherpelletti)

Melassileike 1 litra

Glyx-wiese mysli 2 litraa (viljaton väkirehu)

Agrobs Naturmineral vajaa desi (kivennäinen)

Öljyä neljä pumppausta

B-vitamiinia yksi pumppaus

Equitop myoplast 2 mittaa (lisäravinne)

Hyvin on puhtia tullut lisää! Kulutus on kovaa, koska kasvaakin täytyy ja kaverin kanssa tarhassa päivä riehua. Kannattaa ehdottomasti pyytää ruokintaneuvoja mieluummin kohteeseen kuin kuunnella jotain, joka kerran syötti yhden hevosen tosi hyvään kuntoon. Mutu ja tiede ovat kaksi ihan eri asiaa. Ja kysymykseen MIKSI SYÖTÄT HEVOSELLESI NIIN MONESTA PURKISTA, vastaan: jos hevoseni ei olisi allerginen, se saisi tasan tarkkaan vain yhdestä.