Eikös siitä ole kuin pari viikkoa, kun Hilppa äityi lirauttamaan kakan jälkeisen ruikun housuilleni? Ei kai siitä muuta haittaa ole, kuin että käsiä ei voi pyyhkiä housuihin, kun housut on paksummassa kakassa kuin kädet.
No kuulkaa. Oli muuan päivä, jolloin ajattelin, että menenpä töiden jälkeen hieman ratsimaan nuorta hevostani. Se oli ollut edellisenä päivänä yksi saakelin venkula-kylä-liuhala, eli aivan vallaton kekkula. Oli siis vähän pakko yrittää tehdä jotain järkevää, ennen kuin jätän sen parin päivän heitteille. Hyppäsin kotona kumisaappaisin ja vetäisin niiden sisään paksut villasukat.
Tallin pihassa avasin auton takaloosterin ajatuksella, että otan saapaskassin. Sitten tajusin: nämä villasukathan eivät mahdu ratsastussaappaisiin sitten yhtään millään. Auton takaluukusta löytyy vaikka mitä, mutta ratsastussukkia löytyi vain yksi. Se ei riitä, minulla on kaksi jalkaa. Päätin siis ratsastaa kumisaappailla, joka on kai ihan okei, jos tykkää, mutta itse en tykkää, paitsi ilman satulaa, jolla tavoin taas ns. kunnon ratsastus ei onnistu. Ainakaan meillä. Ainakaan vielä.
Selvä, homma melkein kunnossa. Päivällä Lapsi olikin soittanut kolmesti töihin (suoraan radiolähetykseen.) 1. soitto: ”Koira oksensi tai kakkasi sänkyyni, en ole varma kumpaa tuo on.” 2. soitto: ”Okei se oksennus tai kakka meni läpi petauspatjankin, mitä teen?” 3. soitto: ”Nyt se oksensi sun sänkyyn.”
Kotiin tullessani koira vaikutti olevan ihan jees. Ulkoiltiin vähän ja lähdettiin sitten yhdessä tallille. Tallin pihassa hän ei halunnut tulla autosta ulos, koska vähän tihutti. Annoin vanhan eläimen kölliä autossa, siellä hän viihtyy. Ratsastuksen loppukäyntien kohdalla kävin ottamassa sessen mukaan kävelylle. Eipä siinä, kaikki sujui ihan kitkatta. Ei juoksennellut koira mitenkään erityisesti kyykkimässä tahi yökkimässä. Olin iloinen.
Tutkin ja suihkuttelin vielä Hilpurin jalan. Sen rivitilanne on hyvällä mallilla – paranemaan päin. Sitten lähdettiin koiran kanssa autolle. Koira takapenkille ja itse etupenkille, eikö se niin mene? Paitsi että ohhoh, mikä haju! Taitaa olla vahinko jossain päin autoa. Olinkin juuri heittänyt toppaliivini ja koiran hihnan pelkääjän paikalle, ja KAS, siinähän onkin ripulia! No mutta. Sehän siivotaan, ja sitten jatketaan matkaa! Toppaliivi muovipussiin ja eteenpäin. Sain aika kivasti penkin puhtaaksi, thanks nahkaistuimet. Ihmettelin toki miten edelleen haisee niin saakelisti. Kotipihassa olin toki jo unohtanut koko homman.
Aamulla astelin autooni ja muistin sen taas aika selkeästi. Kävi ilmi, että koira oli ALOITTANUT ripuloinnin KÄSIJARRUN PÄÄLLÄ, joten lirua olikin kivasti ns. ytimiä myöten, mikä päivänvalossa hienosti valkeni.
Jotta oikein hyvää viikonloppua vaan kaikille!
Totta, sitä oli ehdottomasti enemmän kuin ansaitset/kukaan ansaitsee yhtenä/kahtena
päivänä tai edes viikossa🙀
Sasse!
Mun jo edesmennyt rescue-koirani oli tarhalla lauman alimmaisena oppinut tavan hoitaa kummatkin asiat juosten.
Hänen jätöksiään onkin sitten siivottu niin rappukäytävistä, hisseistä kuin kotoakin. Ja kun koko toimituksen ajan juoksee tai vähintään kulkee pikakävelyä, niin saa omistajakin siivotessaan kivasti kävelyä. Siivottava pinta-alakin on ihan hyvän kokoinen.
Näpsäkkä tekniikka!
Kiitos Katja, tässä just kirjoittelin kuinka Joda oli kotitallille paluun kunniaksi piehtaroinu itsensä niin kamalaan kuntoon, että meinas usko loppua sitä siivotessa… Sitten se oli yyberhermostunut kun lähdettiin maastoon kun ei haluaisi rakkaan Kristalli-tamman luota olla yhtään pois nyt kun taas pääsivät yhteen. Ohitettiin kapoisalla tienpätkällä joku ihme liejua ojasta imevä nosturikuorkki (jolla hurjat vilkkuvalot lisäksi päällä) ja meidän puolen oja oli kovin syvä ja kovin lähellä tanssivia takajalkoja. Huusin siinä mekkalassa kuorkin edessä seisovalle menninkäiselle, että sano jotakin ja toistin pyynnön 4 kertaa kunnes mies hyvin hämmästyneenä kysyi että hänkö? En kyl nähnyt siellä ketään muitakaan…
Tallilla meni sit tavaroita järjestellessä iltaan asti jolloin kiireellä kotiin ja koirat ulos. Pentu sai koko senkärankansa pituuden verran tavaraa ulos kahteen kertaan joten ajattelin, ett ilta ois sit siinä. Mutta sitten levisi se haju… Joten mattopyykin jälkeen tässä totean, että voitit kumminkin päivän misericordiat mutt et suurella erolla.
Apua, anteeksi että kuolen täällä nauruun!
Ai että nautin siitä sisäpiirivitsitunteesta kun tiedän ettei jonnet muista eikä tajua mistä tulee tuo Venkula-Kylä-Liuhala -vitsi. Pienet on ilot ihmisellä:)