Iltapäivää, toverit!

Nyt on nähty taas maailmaa niin, että katsanto avartuu. On istuttu kylmässä hallissa Ypäjällä kuuntelemassa Kyra Kyrklundin viisauksia. Jaa mutta aamulla olin kyllä Kyran pressissä, siellä oli lämmin. Kyra sanoi, että uusi tukkansa on kasvanut kiharaksi. Iloitsi siitä. On aina kuulemma halunnut kiharan tukan. Me muut haluamme taas olla kuin Kyra, tukalla tai ilman. Koska osui korkeampi auktoriteetti kohdalle, kysyin miten hän suhtautui Olsenin piaffe-kohuun. Virhe, totesi guru. Ei pidä mennä sohimaan hevosen kanssa, joka ei ole valmis. Siinäs kuulit, Olsen.
Tosin Olsenia hieman puolustaakseni uskallan epäillä, että joku muukin on joskus tehnyt koulutuksellisen virhearvion, mutta ei vaan ole syyllistynyt siihen kymmenien tuhansien silmien edessä. Tähän Kyra puuttuikin: jokainen, joka kokee vääryyden tapahtuvan, on velvollinen sanomaan stop. Että sinänsä päät kiinni kaikki ja kohti parempia koulutussessioita. Sattuuhan niitä, erheitä. Kyra totesi, että hevosen omistaja on ihan yhtä lailla vastuussa siitä, että raahaa raa’an eläimen gurulle viritettäväksi.

Olihan siellä oripäivätkin! Siellä palkittiin pötkön muotoisia putteja, mutta muuten oli kivaa. Pasin iskäkin (Lissabon)  kävi näyttämässä tämänhetkistä olemustaan (SAIRAAN KOMEE) ja laukkasi pari neuvoa-antavaa kierrosta. Jumankekka mä sanon ku Pasi syntyy, niin siinä on guruilla ihmettelemistä. Huolellisesti kuviteltu varsa on puoliksi synnytetty!

Viikonloppuna mennään Pasin äitiä katsomaan. Pasi kuulemma potkii hanakasti! Ai etän että. Luin Horse&Rider -lehdestä miten varsalle laitetaan ensimmäistä kertaa riimu. Se pujotetaan naaman läpi. Eli ihan samalla lailla kuin aikuisellekin. Jummi. Mutta varsan partakarvat ovat niin herkät, että niitä ei saa näpelöidä turhan päiten. Ihan tyhmää, koska onhan varsan turpa ihan ykköstuote. Mutta ei sitten.

Virkaa tekevä hveosemme Hyrräkin on ajan saatossa paljastanut syyn lempinimelleen. Jos hän joutuu yksin talliin, hän aloittaa karsinassaan ravikilpailut. On muuten kohtuu hankala saada suojat pois eläimeltä, joka juoksee 40 km/h. Kerran sen pylly osui nenän eteen. Tuuppasin vähän, että siirrys muija. Eiköhän se hujauttanut takajalat pään yli! Onneksi oli a) potta päässä b) ohilyönti. Että semmonen pimatsu. Mutta eipä hätää! Sunnuntaina tallillamme esiintyi Vladimir Hevoskuiskaaja vaimonsa Maaritin kanssa, ja he lupasivat koulia minusta pesunkestävän hevoskuiskarin. Mutta tämä kuiskaaja kuiskaa kypärä päässä.

Ensi kerralla paljastan miltä tuntuu taputtaa ja halailla hevostaan, joka synnyttää piakkoin! Heipat!