Nyt ollaan taas aallon pohjalla, terveisiä täältä. En yhtään tiedä mistä alan purkaa tätä vyyhtiä.
Hefoisen hampaat on hoidettu, tsek. Satula on hevoselle kiva, mutta kun itse kiipasen selkään, se muuttuu painajaiseksi. Niin kuin kaikki muukin, nyt näyttää siltä. Eilen hain kolme satulaa testiin ja eih. Olen ihan liian pitkä joka suuntaan, sojotan satuloista ulos kuin heinäsirkka. Siis se eläin.
Aargh. Olen tuuminut Wintecin Isabell Werthin hankkimista, mutta eihän sekään mikään ratkaisu ole, kun haluaa hypätäkin. Mistä perikleestä mä siis löydän riittävän siivekkään ja leveän satulan pullealle tytölle, jonka selässä selässä tempoaa espoolainen honkkeli?
Oli tossa hyppytuntikin, eka kesäkuun alun jälkeen. Tuntien välissä tapahtunutta: hevonen lihonnut n. 100 kiloa, ratsastaja vähämielistynyt n. 100 %, molempien kunto laskenut n. 100 astetta. Hyvä meininkiiii!!!!! Kaikki mukaannnn!!!!
Em. tilastotietoihin nähden tunti meni ihan kivasti. Harjoitukset olivat vaikeita, mutta me jäätiin eloon. Lopputunnista ankea tunnelma kerääntyi kentälle, jossa olimme toistaiseksi viihtyneet lähes yksin. Ei, pilvi ei tullut taivaalta, vaan keskelle kenttää ilmestyi eräs tallimme Hieno Estehevonen ja sitä katsomaan Ville Kulkas. Hieno Estehevonen meni niin kuin hienot estehevoset nyt menee: hienosti. Meillä katseltiin luottavaisesti yläkautta silmiin, koska jouduin luopumaan martingaalista, koska se saakeli kiristi ja veti satulaa eteen. Puuskutettiin siinä pallomahoinemme yli esteiden ja jopa pysähdyttiin yhdelle. Ai että nousi itsetunto! On muuten hyvä fiilinki, kun kaikkien näiden vuosikymmenien jälkeen tuntee yhä olevansa jatko ykkösellä ja vieressä paahtaa komealla hevosella komea nuori kloppi, joka tekee hevosella mitä lystää. Ja hevonen myöntyy.
Niin että mitäs lajeja niitä olikaan? Uppopallo? Kanoottipoolo? Freebase? Vapaasukellus?
Viimeisimmät kommentit