Terveinen Tampereelta! Täällä suoritan hotellikuolemaa samalla kun pieni hevoseni kehittyy äärirajojaan härnäten. Olen siis normaalisti tämän syksyn viikonloput Treella tekemässä Elämäni biisiä, mutta tällä kertaa retki venyy maanantaihin asti, kun kuvaamme pyhäinpäivän jakson. Siispä muistelemaan menneitä, eli perjantaita!
Perjantaille oli siis sovittu Hilpan siirto liikuntaleirille Vihtiin. Matka ei ole pitkä, mutta ei sitä ratsain jaksa suorittaa, joten kuljetus oli hankittava. Ensin piti tulla heppa-auto kuskeineen, sitten heppa-auto ilman kuskia ja sitten olikin jo tilanne, jossa piti hankkia auto ja koppi. Koppeja on tallin piha täynnä, joten se ei ollut ongelma, mutta auto oli. Tai luulin, että ei ole, mutta olikin. Ollaan yleensä vaihdettu moisessa tilanteessa kaverin kanssa autoja päittäin, mutta tällä kertaa sekään ei onnistunut. Löysin lopulta avun, sillä yhteistyökumppanini autolle.com lainasi vetoautoa. Jees!
Ajoin sitten pe-aamuna hakemaan autoa, ja sepä olikin kunnon Audi A7, eli ei mikään nuhapumppu. Ajoin sillä vinhaa vauhtia Katajanokalle tekemään Kavioliitossa-podcastia, ja sitten tallille. Niin kuin arvata saattaa, tässä vaiheessa alkoivat ongelmat. Olin saanut hommattua kopin, jossa oli kaikki tykötarpeet hienosti kohdallaan, mukaan lukien adapteri, mikäli auto ja koppi eivät osu yhteen. No mutta: adapteri sattuikin olemaan sama, kuin yhteys muutenkin, joten toisenlaista adapteria etsimään. Se löytyi yllättävän sujuvasti tallikaverilta, joka oli juuri lähdössä kisareissuun. Ehdin jo ajatella, että näinhän tämä sujuu.
No ei. Auton pistorasia oli niin kinkkisessä paikassa auton takapuskurin alla, ettei adapteria saanut paikoilleen. Ajattelin, että olen hieman rähmäkäpälä, joten pyysin nöyrästi apua ainoalta vahvalta mieheltä, joka oli näköpiirissä. Miesparka oli avulias kuin mikä, ja makasi selällään adapteria vääntäen, hikikarpalot kasaantuen. Aikansa siinä runnottuaan sanoin hälle, että jollet sinä sitä saa paikalleen, sitä ei saa kukaan. Joten annapa olla!
Seikkailu jatkui. Laitoin tallin ryhmään viestin, että etsitään koppia, jonka pistoke käy autooni. Avuliaita viestejä tulvi, kiitos aivan superin talliporukan! Samaan aikaan assistentiksi pyytämäni Irma (nimi muutettu) laittoi viestiä, että hänen autonsa sopii kuvaan, joten otetaan se. Pelastus! Sitten jännitti enää millä tuulella neiti hefoinen on: kiinnostaako koppi vai not.
LUOJALLE KIITOS HILPPA KÄVELI KOPPIIN KILTISTI VAIN HETKEN MIETITTYÄÄN.
Matka sujui ihme kyllä kommelluksitta ja pääsimme perille vain vähän myöhemmin kuin oli arvioitu. Hilpuri sai itselleen valtaisan karsinan ja tervetuliaisporkkanoita itse ratsuttajalta. Ei ole läpeensä paha ihminen, joka antaa hevoselle heti porkkanoita! Jykke esitteli vielä koko tallin tienoon ja hevoset. Sinne se jäi, pieni Hilpuri, isojen kouluhevosten kanssa seurustelemaan. Naapurinaan onneksi iso kiltti jätti, joka saletisti ihastuu pieneen, kauniisen tyllerööni.
Jännittää! Ei niinkään nämä suorat ja väärät tv-lähetykset, vaan se, miten HILPPA PÄRJÄÄ MAAILMALLA! Menen tiistaiaamuna katsomaan harjoituksia, niin näen omin silmin. Siihen asti, moiccu!
JA MUISTAKAA KUUNNELLA UUSIN KAVIOLIITOSSA-PODCAST! Koska vaihdoimme podin kanssa firmaa, saattaa olla löytämisvaikeuksia noin alkuun, mutta Spotifysta ainakin löysin sen itse.
Ja kun nyt päästiin onnistumisien tielle, niin kerroinko jo, että jäin viime viikolla hissiin? Kyllä! Ja kun pääsin sieltä ulos, jäin vangiksi kuntosalille, josta en meinannut päästä ulos, sillä eihän minulla ole kuntosalin jäsenkorttia. Mun elämä! Worth a book. Nimmarilla varustettuna Hipposportista.
Viimeisimmät kommentit