Terveisiä lapsivuoteelta!

Kävimme taas Hauholla tervehtimässä Pullukkaa ja Hilppaa. Hilppa oli kasvanut kahdessa viikossa noin metrin kaikkiin suuntiin ja oli kerännyt LIHAKSIA. Se herätti kysymyksiä. Tekeekö varsa lihaskuntoliikkeitä karsinassa? Onko varsan kehonkuva vääristynyt? Äitinsä hylkii rehua, joka sopisi juuri nyt juuri sille tammalle, mutta Pullukka sanoo yäk, koska se on EHKÄ pahaa ja ainakin näyttää mudalta. Kokeeko lapsi, että äiti laihduttaa, ja haluaa itse näin ollen pysyä sorjana? Kasvattaminen on aina yhtä vaikeaa, tiedän sen.

Jumala oli kanssamme Hauholla, koska siellä paistoi aurinko. Kiitos, jumala. Älyttömän kiva yllätys. Tytöt pääsivät testaamaan vihreää kultaa. Pullukka toki ymmärsi heti laskeaa naamansa maahan, mutta Hilppa otti koeluontoisesti parit lähdöt ja yritti vasta sitten ylettää nurmeen. Eihän se helppoa ole, jos kaula on 10 senttiä pitkä ja jalat 50.

Hilpasta tulee isona kampaaja.

Tässä pieni pätkä nuoren perheen onnea. Tai mistä minä tiedän, vaikka niiden elämä olisi yhtä tuskaa ja kärsimystä. Minun elämäni on kuitenkin niiden ansiosta hyvinkin korkealaatuista.

http://youtu.be/H-Uc6sEiMDY

Ensi kerralla pohdimme koirien ja hevosten keskinäistä vuorovaikutusta. Siihen asti, ihahaa!