Äiti, mä synnyin.

Hyvät naiset ja pari miestä: Nyt se tapahtui! Supertammamme Rouva Pullukka Pullukainen synnytti perheeseemme KOLMANNEN tamman! Kaikki hyvin, alles gut, mutta käydäänpä koko tarina läpi.

On sunnuntai kello 16.55. Olen juuri tullut lenkiltä SUOLTA, joka ei ehkä ollut tarkoitus, mutta sinne nyt kuitenkin ajauduttiin kaverin kanssa. Lenkkarit on läpimärät. Istun Tarvaspään Cafe Zoceriassa odottamassa, että Lapsi pääsee töistä. Räplään puhelintani ja samalla siihen tulee kuvaviesti. VARSA ON SYNTYNYT KEITELEEN HAMULASSA.

Alan huutaa, niin kuin kuka tahansa aikuinen tekee kahvilassa, kun varsa syntyy. Lapsi vastaa huutooni kahvilan keittiöstä. Otetaan puhelu maaseudulle. Homma meni kuulemma näin: rouva oli ollut sen näköinen tarhassa, että nyt pitäisi nojata seinään tai jotain. Emäntä komensi alaisiaan viemään Pullukan sisään. Noin viisi minuuttia meni, ja tytöt huusivat emännälle: ”Anne, Anne! Nyt siellä on varsa!” Ja niin meillä oli varsa.

Äiti, mä en oikein tajuu mitä tää kaikki on.

Viime viikolla, yli kaksi viikkoa ennen odotettua h-hetkeä (LA 19.6.)alettiin hieman huolestua. Pullukka tiputteli jo maitoa, eikä vauvaa kuulunut. Eläinlääkäri totesi, että kannattaa ottaa sulfakuuri jos vaikka istukka on tulehtunut. Sulfa ei enää tässä vaiheessa vaikuttaisi ipanan menoon mitenkään. Pelko oli ennen kaikkea se, että jos rouva valuttaa kallisarvoiset ternit matkoihinsa, lapsen elämä saa tylyn alun. Varsa saa nimittäin noin 85% elintärkeistä vasta-aineistaan ensimmäisen vuorokauden ternimaidosta. Aika paljon.

Virallinen valvoja ja uskottu henkilö, Lapsi.

Noh. Kyselin sitten iltamyöhäsellä (kun lapsi oli jo syntynyt) miltä kaikki vaikuttaa. Kyselin vasta-aineasioita, koska olin ammattilaisten kuullut tarkistavan sen aina. Emäntä tuumasi, että hitto kun Kuopiossa mitataan vasta-aineita vain virka-aikaan. Niinpä hän teki hieman salapoliisityötä ja selvitti, että erään maitotilan palvelu toimii ja pätee myös hevosiin ja on auki. Sinne siis maitotilkan kanssa!

Niin kuin asiaan kuuluu, vastaus maitotilalla oli tyly. Liian laihaa terniä. Paniikki. Mitä nyt tehdään?

Maanantaina pistettiin satsi varsan verta matkaamaan Kuopioon tarkistaaksemme vasta-ainetilanteen. Tällä aikaa sekä tamma että varsa voivat oikein hyvin. Pikku pirpana oli noussut heti synnyttyään hyvin nopeasti seisomaan ja hakeutunut itsenäisesti tissille. Rouvan istukkaa sai hieman odotella, mutta tuli se sieltä lopulta. Pienperheellä siis kaikki hyvin.

Ensimmäinen ulkoilu!

Iltapäivällä Kuopiosta tuli tärkeä viesti: varsan vasta-aineluku on erinomainen. Kaiketi maitotilalle kuskattu tilkka oli jo liian vanhaa. ELÄKÖÖN! Tästä  se lähtee, kasvatussekoilu!

Lapsi otti varaslähdön ja ampaisi Kuopioon heti maanantaina. Olen nyt siis hänen lähettämiensä kuvien varassa.

Pullukka tunnisti Lapsen edelleen, ja antoi ihanasti luvan tulla lähelle pienperhettä. Melko nopeasti varsakin alkoi itse ottaa kontaktia Lapsen kanssa. Pullukka vain hörisi taustalla tukena. Onnellisuus!

Pullukka ja Poppana.

Lisää varsaspämmiä luvassa ainakin juhannuksena, kun meikä pääsee myös mukaan pienperhettä vaklaamaan!

Hilpalta terveiset, että ”onnee pikkusisko”, ja että ”Olin sikahyvä eilen koulutunnilla! Katja sano, että jos oon tän viikon hieno, pääsen maanantaina laitsalle kaverin kanssa. Saadan olla yötä! Kaks viikkoa, kuulemma! Jes! Aion olla hyvä.”

Päikkärit ihan hyvässä asennossa.