Varsakuvia!

Iik, tuli käytyä taas rapsuttamassa tyttöjä Hauholla. En ihan äkkiä keksi kuka voi olla onnellisempi kuin tamma, joka hiippailee varsansa kanssa valtavalla viheriöllä. Tai varsa, joka hengailee äidin huiskivan hännän ulottuvilla. Tai no keksin: minä ja tyttäreni.

Pullukka osasi tällä kertaa hieman poseerata, Hilppa oli menossa väärään suuntaan. Siis kuvaajassa ei ole mitään vikaa.

Meidän tytöt köpöttelivät heti luokse, kun huudettiin. Pullukka osoitti välittömästi mistä kohdasta pitää raapia ja lujaa. Raavittuani masua noin 68 kertaa, hevonen alkoi nojailla minuun ikään kuin vihjaten, että vielä kutittelis vähän. Yritin välillä rapsutella Hilppaakin, mutta Rouva tunki väliin. Ei suinkaan siksi, ettenkö saisi lasta käpälöidä vaan siksi, että on häneltä pois jos rapsutan jotain toista. Kutittaa nimittäin. Tuolta ja täältä ja tosta. Hyvä ettei silmälleen mennyt, kun piti nostaa takajalkaa, jotta Katja pääsee paremmin apajille. Kiitos huomaavaisuudesta.

Taas poseeraushommat 1/3.

Naapuriperheen lapsi, kyselyiässä.

Eräs naapuriperheen vesa möllötti vieressä kun meidän perhe rapsutteli. Näimme hänen päänsä päällä puhekuplan:

– Ketä te ootte?

– Mistä te ootte?

– Miks te rapsutatte noita?

– Voinks mäkin tulla?

Pullukka oli vähän sitä mieltä, että kipases koipeliini äitis luo ja vähän hitaasti. Ei löytynyt ottolapselle ymmärrystä. Laitumen muut äitihahmot, joita oli 3, eivät olleet lainkaan kiinnostuneita meistä. Suuri osa lapsistaankin makasi pyörtyneenä nurmella. Sen sijaan naapurin laitumella olisi kiinnostusta riittänyt. Sekä äidit että lapsensa kiiruhtelivat koko ajan eestaas väijymässä meidän toimia. (Näkyvät taustalla)

BFF (juntit/vanhukset: Best Friends Forever). Etsi kuvasta onnellinen tyttö

Tämän reissun jäljiltä onkin sitten kurkku kipeänä. Ei, flunssa ei voi liittyä siihen, että olin viikonloppuna vanhojen koulukavereiden kanssa ”verestämässä muistoja”. Mä teille verestävät muistot näytän.

Ensi jaksossa läträtäänkin sitten sperman kanssa! Siihen asti, heleijaa!