Hikari-Hilppa.
Tänään oli sitten se päivä, kun varsat ja pienet perheet käytiin lassoamassa sisään laidunkaudelta. Siellä oli ainakin Hilpan kanssa pari nuorikkoa, molemmat yksivuotiaita ja pari pienperhettä, eli tamma+varsa. Kaikki luottivat siihen, että Hilppa suurin piirtein avaa lastaussillan itse ja laittaa puomin kiinni perässään, niin helppo se on. Vähän suorastaa jännitti, että jospa se onkin kesän aikana tullut hulluksi. No ei ollut. Se marssi koppiin niin kuin olisi tehnyt sitä aina. Kaveriksi Hilppa sai vuotiaan kämppiksensä, Tikun. Tikku katsoi miten Hilppa teki ja teki saman perässä. Näin siis hikarit.
Osa 2: otetaan vaikeaksi mielletty lievästi hysteerinen 1-vuotias seuraavaksi. Otetaan se yksin, niin saadaan kaikki kädet käyttöön. Tämä tammanpötkäle vinssattiin pyllystä hihnoilla nostelemalla ihan siististi koppiin. Kukaan ei remponut mihinkään, kesti vain hetken tajuta mikä on liikkeen suunta. Peukku tälle, etenkin kun oletusarvo oli jotain ihan muuta.
Osa 3: pienperheet. Äiti oli konkari matkustamisessa, mutta aivan teinimutsi mitä varsaan tulee. Varsaa oli käsitelty sen elämän aikana niin vähän, että se oli aivan kujalla kutakuinkin kaikesta. Tamma oli hieman junahtava, puski reippaasti siitä mistä katsoi parhaaksi. Minä olin tamman remmin varressa. Pari kertaa huusin ”timber”, kun huomasin, että äiskän etukaviot nousivat taivasta kohti, enkä ollut ihan varma mihin ne laskeutuvat. Samaan aikaan hänen lapsensa ampaisi ties mihin, tai siis laitumen toiseen päähän. Siellä olikin vastassa toinen pienperhe, joka saattoi hortoilevan lapsen takaisin hieman hönön äiskänsä luo. Lapsi saarrettiin loimien avulla lastaussillalle, josta se nostettiin koppiin ja äiti toiseen koloon. Lapsi istui lattialla omalla puolellaan. Kun meikä loikkasi koppiin äidin kanssa, jäin käytännössä melkein ilmaan roikkumaan, kun varsa nojasi minuun pyllyllään ja keskiaita nousi ilmaan ja nosti minut ylös. Onneksi matkaa oli vain muutama sata metri, joten henkiinjäämismahdollisuudet itselläni olivat hyvät.
Osa 4: toinen pienperhe. Äiti oli asiallinen kuin mikä. Keskittyi syömään sillä aikaa, kun lasta yritettiin ujuttaa koppiin. Kaksi kertaa lapsi hyppäsi käytännössä kaikkien olkapäiden yli vapauteen. Onneks tämänkesäiset eivät paina vielä paljon mitään. Sitten vaan lapsi kiinni ja uudestaan. Heti kun ipana oli kopissa, rauha laskeutui maahan. On se jännä! Molemmat matkasivat pikkureissun kuin vanhat tekijät.
Aijoo, siis tähän koko keikkaan meni melkein neljä tuntia. Hankkikaa ihmeessä varsoja, jos on vapaa-ajanongelmia!
Sillä aikaa lapsi klippasi Pullukan – nyt se näyttää ihan kilpahevoselta! Kuvia en ehtinyt enää räpsiä, niitä ensi kerralla.
Näyttää kivalta, voi olla maanvaiva.
Viimeisimmät kommentit