Lauantaina oli hevosmaailmassa vuorossa lasten vapaaohjelma. Se tarkoitti varsojen kiihdyttelyä pitkin maneesia. Irrottelua on ihana katsella, tarhassa kun ei ihan vielä pääse täysillä. Tukeva maa mahdollistaa valtavat liikesarjat. Yhdellä seinustalla oli taas estekuja, johon sai vapaasti eksyä ja jos sinne ei eksynyt, sinne ohjattiin. Ensimmäisenä hyppäsi nuori hevoinen, joka oli tullut autolla paikalle. Hän ei ollut koskaan hypännyt ilman ihmistä, joten oli aika äimänä omista kyvyistään ihan yksin. Seuraavana vuorossa oli meidän pieni Hilppa. En vieläkään ymmärrä miten voi olla mahdollista, että minun Pullukkani on itse synnyttänyt jotain niin ihanaa. Ihan oikea hevonen!
Hilppa aloitti laajentamalla sieraimet äärirajoille. Sitten vedettiin sitä kuuluisaa, tahdikasta ravia ensin pari erää, sitten uutena numerona mukaan oli tullut laukka! Meidän lapsi osaa myös laukata, ahaa! Aikaisemmin laukka ei ollut kykyvalikoimassa oikeastaan ollenkaan.
Hypyt eivät taaskaan aluksi meinanneet lähteä liikenteeseen. Pikkuhevo toljotti esteitä ja pysähteli jokaisen kohdalla. Yli kyllä tuli, mutta melko nahkeasti. Pari kertaa arvottuaan sille alkoi pikku hiljaa valjeta miten homma etenee. Sitten se laukkasi myönteisin korvin ihan itse kujaan ja hyppäsi koko setin läpi.
Katselin pientä tyttöä haikein mielin. Ollaan ilmoittauduttu Kyvyt esiin -katsastuksiin, mutta ei me kyllä uhata siellä ketään. Tosiasia on se, että meidän nuori nainen on pullea ja söpö tyttö, jonka jalat eivät ole venyneet pituutta, mutta keskivartalo vastaavasti on ihan hyvin kehittynyt. Hänellä on hurmaava, järkevä luonne, eikä hirveä kiire mihinkään. Semmoiset elementit eivät ole toivottuja varsankasvatuksessa. Halutaan skouppia, kinttuja, ravia, laukkaa ja herkkyyttä. Ja mikäli mahdollista, hyvä tekniikka hypyissä. Tällä hetkellä näyttää siltä, että meidän Hilpalla on vain sopusuhtainen, pienehkö vartalo ja kaunis pää. En usko, että niillä eväillä jäädään historiaan. Minun kohdallani se ei ole kyllä ollut tarkoituskaan, mutta miten käy FWB:n? Ratsujalostusliitto haluaisi tietenkin, että laji kehittyisi ja hevoset olisivat aina vaan hienompia. Mutta kun hienommat on ovat niitä, joilla minä en tee mitään. Ne ovat liian reaktiivisia, liian herkkiä ja liian vaikeita. Ammattilaisen neuvo on, että osta itsellesi sellainen. Minä halusin kasvattaa sellaisen. Haluan tietää, mitä on tutustua hevoseen syntymästä asti. Nyt se tapahtuu.
Meidän kohdalla Kyvyt esiin on siis ihan puhdas opintomatka! On terveellistä käydä jossain nuoren kanssa. Kaikki on kotiinpäin. Hilppa on kuitenkin meille ihan täyden napakympin kimuli.
Hilppa kuulostaa ihanalta tytöltä. Sellaiselta tolkun hevoselta! Ei sen parempaa ominaisuutta olekaan.
Hilppa on maailman ihanin tyttö <3
Ihana Hilppa! Sattumoisin mekin oltiin sunnuntaina hyppykurssilla eläinlapsen kanssa, joka tosin on mallia koira. 10 kuukauden ikäisestä pikkuherrasta leivotaan hiljalleen agilitykoiraa. Ensin se oli niinkuin ei olisi ikinä elämässään esteitä nähnytkään. Sitten seurasi hidas ”pitääkö mun oikeasti nostella jalkoja” – vaihe. Sitten kun jalatkin pääsivät mukaan hommaan hypättiin kaksi estettä kerralla. Lopetus oli sentään jotenkuten onnistunut 🙂 . Hauska miten eläinlapset lajista riippumatta suhtautuvat tiettyihin asioihin hyvin samankaltaisesti!
”miten käy FWB:n? Ratsujalostusliitto haluaisi tietenkin, että laji kehittyisi ja hevoset olisivat aina vaan hienompia”
ÖH, mää en ny oikkee ymmärrä. Hienon Hippa-hepan äiti on hollantilainen (juu, Pullukkakin on Hieno) , isä oldenburg. Äiti siis ulkomailta tuotu ja isi siel kai vieläkin (en o varma). Mut miten ihmeessä Suomen ratsujalostusliitto määrittelee asian? Kaksi ulkomaan elävää Suomen tuotuna tai ainakin siel pariutettuna ja toinen kai siel kokopäiväduuninsakin nykyään tekevänä ja Suomessa lapsensa synnyttäneenä? Mut miten ne nyt ihan ekassa sukupolvessa olisivat määritelmän mukaisen hienon FWB-lapsen ylpeät vanhemmat?
Tyhmänä kuvittelisin et jonkun maan nimiin kirjatun rodunjalostuksen tuotoksen tarttis pitää sisällään edes pari sukupolvea vanhempia ja isovanhempia oikeasti suomessa eläneinä ja FWB:iksi jalostettuina jne…
Ei ihan äkkiä mene suomalaisena lävitse kahden suomalaista suurempaa pigmenttimäärää kantavan ulkomaalaisen ja Suomeen muuttaneen täällä syntynyt ihmislapsikaan. Kyl pari sukupolvea ja paikallista sekoittumista vaatii että perillinen ulkoisesti muistuttaa suomalaista. Ja tässä kommentissa ei ole mitään rasistista, ja onneksi ihmisiä ei jalosteta!! Tarkoitin vain et miten FWB (suomalainen lämminverinen? käsittääseni?) voisikaan yhtäkkiä olla FWB-rotumääritelmän mukainen, kun kumpikaan vanhemmistakaan ei ole?
Nuo nimitykset on muutenkin ihan pöhköjä. Suomalainen ratsuponi? Mitäköhän sekin sisällään pitää? Jaa, kunhan vaan on kaksi tarkemmin määrittämätöntä suomessa elävää tai tänne jostakin pöllähtänyttä ponieläintä yhdistetty pikku karvaturriksi.
Roduista viis, karvaturrit ja kaikki heppaeläimet hyviä jos ovat sopivia juuri heille tarkoitettuun käyttöönsä, oli se sitten mikä tahansa.