Eih! Taas Huippumalli haussa!

Eih! Taas Huippumalli haussa!

Lauantaina oli hevosmaailmassa vuorossa lasten vapaaohjelma. Se tarkoitti varsojen kiihdyttelyä pitkin maneesia. Irrottelua on ihana katsella, tarhassa kun ei ihan vielä pääse täysillä. Tukeva maa mahdollistaa valtavat liikesarjat. Yhdellä seinustalla oli taas estekuja, johon sai vapaasti eksyä ja jos sinne ei eksynyt, sinne ohjattiin. Ensimmäisenä hyppäsi nuori hevoinen, joka oli tullut autolla paikalle. Hän ei ollut koskaan hypännyt ilman ihmistä, joten oli aika äimänä omista kyvyistään ihan yksin. Seuraavana vuorossa oli meidän pieni Hilppa. En vieläkään ymmärrä  miten voi olla mahdollista, että minun Pullukkani on itse synnyttänyt jotain niin ihanaa. Ihan oikea hevonen!

Hilppa aloitti laajentamalla sieraimet äärirajoille. Sitten vedettiin sitä kuuluisaa, tahdikasta ravia ensin pari erää, sitten uutena numerona mukaan oli tullut laukka! Meidän lapsi osaa myös laukata, ahaa! Aikaisemmin laukka ei ollut kykyvalikoimassa oikeastaan ollenkaan.

Osaan ravin.

Osaan ravin.

Osaan nykyään laukankin, kattokaa!

Osaan nykyään laukankin, kattokaa!

Nythän mä hokasin miten tää tehdään.

Nythän mä hokasin miten tää tehdään.

DSC_0097 (mini)

Hypyt eivät taaskaan aluksi meinanneet lähteä liikenteeseen. Pikkuhevo toljotti esteitä ja pysähteli jokaisen kohdalla. Yli kyllä tuli, mutta melko nahkeasti. Pari kertaa arvottuaan sille alkoi pikku hiljaa valjeta miten homma etenee. Sitten se laukkasi myönteisin korvin ihan itse kujaan ja hyppäsi koko setin läpi.

Katselin pientä tyttöä haikein mielin. Ollaan ilmoittauduttu Kyvyt esiin -katsastuksiin, mutta ei me kyllä uhata siellä ketään. Tosiasia on se, että meidän nuori nainen on pullea ja söpö tyttö, jonka jalat eivät ole venyneet pituutta, mutta keskivartalo vastaavasti on ihan hyvin kehittynyt. Hänellä on hurmaava, järkevä luonne, eikä hirveä kiire mihinkään. Semmoiset elementit eivät ole toivottuja varsankasvatuksessa. Halutaan skouppia, kinttuja, ravia, laukkaa ja herkkyyttä. Ja mikäli mahdollista, hyvä tekniikka hypyissä. Tällä hetkellä näyttää siltä, että meidän Hilpalla on vain sopusuhtainen, pienehkö vartalo ja kaunis pää. En usko, että niillä eväillä jäädään historiaan. Minun kohdallani se ei ole kyllä ollut tarkoituskaan, mutta miten käy FWB:n? Ratsujalostusliitto haluaisi tietenkin, että laji kehittyisi ja hevoset olisivat aina vaan hienompia. Mutta kun hienommat on ovat niitä, joilla minä en tee mitään. Ne ovat liian reaktiivisia, liian herkkiä ja liian vaikeita. Ammattilaisen neuvo on, että osta itsellesi sellainen. Minä halusin kasvattaa sellaisen. Haluan tietää, mitä on tutustua hevoseen syntymästä asti. Nyt se tapahtuu.

Meidän kohdalla Kyvyt esiin on siis ihan puhdas opintomatka! On terveellistä käydä jossain nuoren kanssa. Kaikki on kotiinpäin. Hilppa on kuitenkin meille ihan täyden napakympin kimuli.

Meidän oma pikku Kymppi.

Meidän oma pikku Kymppi.