Hyvä on nauraa, kun on varusteet kunnossa! Päässä uusi Lynx. Kuva: Nea Levonius
Siihen on syynsä miksi moottoripyöräilijät pukeutuvat nahkaan kiireestä kantapäähän. Jos tulee tälli, nahka ei ole ensimmäisenä repeämässä ja suojaa ihmisen päällimmäistä kerrosta todella tehokkaasti. Montakohan pakoputken polttamaa minullakin on jäänyt väliin, koska oli nahkahousut jalassa? Kypärää motoristit eivät ole ylenkatsoneet enää vuosikymmeniin.
En voi sanoa, että olisivat ratsastajatkaan. Kyllä kypärä on varusteiden ykkönen. Taivaalle kiitos ratsastuskypäränkin teknologiassa tapahtuu muutoksia. Ruotsalaisen vakuutusyhtiö Folksamin 2018 teettämän tutkimuksen mukaan markkinoiden turvallisin kypärä oli Back on Track EQ3 Lynx, joka oli 30 prosenttia keskivertokypärää parempi. Salaisuus lienee uusi teknologia!
Tässä tarkempi kuva Lynxistä. Minulla mokkapintainen.
Arvatkaa minkä kypärän menin ostamaan Hipposportista, kun olin pudonnut ja lyönyt pääni?
Edellinen kypäräni oli myös Back on trackin kypärä, mutta kun sovitin Lynxin päähäni, pääkoppani sanoi AAAHH. Luojan kiitos potta sattui olemaan sopiva minun pääkopalleni! Turvallisuuden nimissä se on nimittäin tärkeintä. Jos kypärä ei istu, se on ihan yhtä tyhjän kanssa. Kypärän ei kuulu holahtaa otsalle tai puristaa oudoista paikoista. Sen kuuluu tuntua hyvältä.
En tiedä teistä, mutta minun mielestäni kypärien ilmastointi on vitsi. Ok, olen kuumapää, mutta yksikään ilmareikä ei ole estänyt kypärääni olemasta kuin uitettu tunnin jälkeen. Tai vaikka maastolenkin jälkeen. Jos teillä toimii, olen iloinen puolestanne. (Toisaalta kuulun myös ihmisryhmään, joka ei voi olla pipo päässä sisällä, mikä on ehkä ihan okei, vaikka se jossain vaiheessa olikin cool.)
Saappaan merkitystä ei myöskään pidä väheksyä! Edelleen silloin tällöin näkee lenkkariratsastajia tai ihmisiä, jotka menevät hevosen selkään ilman suojaa säärissään. Mikäpä minä olen arvostelemaan, mutta ajatellaan nyt vaikka näin: naarmu voi olla pelkkä naarmu, mutta esimerkiksi erään tallikaverini sääri/pohjenaarmusta kehittyi kuolio, ja ihoa jouduttiin poistamaan kunnon viipale. Sitä kai kukaan ei halua? NAHKA SUOJAA, hyvät ystävät. Minichapsit kannattaa olla niinikään kunnon nahkaa. Hyvät minichapsit kestävät vuosikausia, jos ei ratsasta joka päivä. Minun D’yon -merkkiset tuotteeni ovat eläneet matkassani monta vuotta. Vetskari (kunnollinen, leveä) on yhä ehjä.
Ihanat chapsit!
Kokopitkät chapsit ovat talvella aivan yliveto tuote. Lämmittää, suojaa ja kas, satulassakin pysyy ihanasti! Kerta kaikkiaan nerokas keksintö länkkäreiltä. Jos tuote kestää länkkäreillä, se saattaa kestää myös tädeillä. Meikän chapsit on ehkä 1980-luvulta, mutta taivaan kiitos niitä saa nykyään myös ihan kaupoistakin. Saattavat olla myös tyylikkäät.
Saappaista olenkin jo keuhkonnut. Oma saapaskatraani käsittää nyt isäni vanhat, modifioidut saappaat ja upouudet DeNirot, jotka syleilevät säärtäni nyt ensimmäistä kesää. Kintut siis ovat turvassa! Lisänä toki D’yonit, jotka tempaistaan käyttöön aina, kun olosuhteet ovat liian hirveät Gunvaldille ja Jesperille.
Ja arvatkaa tädit mitä: nykyään myydään ratsastukseenkin KESÄHOUSUJA! Mutta niistä tuonnempana.
Ah, ne saappaat <3, ja jalassa muuten kesähousut! Kuva: Mari Stendahl-Juvonen
Viimeisimmät kommentit