Kuinka monta hevoskauppaa onkaan mennyt metsään siinä vaiheessa, kun eläinlääkäri on päästetty tutkimaan hevosta. Tälläkin hetkellä oikeutta käydään ainakin yhdestä kilpahevosesta, jonka löytymättä jääneet viat johtivat käräjille asti. Hevosen olivat tutkineet useampikin eläinlääkäri, mutta tulkinnat olivat ristiriitaiset. Kysymys ei ole siitä, että yksi osaa tulkita ja toinen ei, vaan siitä, että YKSI TULKITSEE YHDELLÄ TAVALLA JA TOINEN TOISELLA, molemmat perustuen omiin kokemuksiinsa.
Eräs tuttavani ostelee hevosia tämän tästä postimyynnistä. Tai no, itse asiassa useampikin. Välillä tulee hyvää, välillä ei. Valitettavasti huono myydään heti pois, joten kiertoon menee. Hyvällä tuurilla hevonen pääsee kotiin, jossa sen vikojen kanssa elellään onnellisesti rinnakkain. Muutokset, kiinerpatit ja nivelrikot eivät aina automaattisesti tarkoita suohautaa. Sen sijaan se, mikä ei näy röntgenissä, voi hyvinkin olla raskas taakka kantaa. Hevonen on saattanut menneisyydessä kaatua tai murjoa itsensä niin, että lihaksiin on tullut isompikin ruhje. Se on voinut vaikuttaa jopa kehitykseen ja etenkin siihen, miten hevonen käyttää kroppaansa, ja sehän voi käyttää sitä huonostikin. Esim. sillä lailla, että se kuluu jostain kohtaa ennenaikaisesti. Tai sitten se voi urheilla koko elämänsä hyvillä mielin. Voivoi. Tuntuu, että koko hevoskauppa on yksi suuri suohauta.
Olen nähnyt keissejä, joissa hevosella on todettu sitä sun tätä, mutta eläin on toiminut kuin pitkänmatkan bussi. Moitteetta. Olen myös todistanut tapauksia, jossa hevonen on todettu suorastaan häkellyttävän terveeksi, ja silti se on sairastellut suurimman osan yhteiseloa. Hevonen kun on niin ihmistensä armoilla. Mille sopii mikäkin! Yksi tarvitsee kovaa ajoa pysyäkseen kunnossa, toisella taas pitää arvioida tuulen suunta pystyäkseen ratkaisemaan kannattaako tänään ratsastaa. Meillä ratsuväen porukalla homma hoituu sillä, että alennetaan omia vaatimuksia. Ravipuolella sellainen peli ei oikein vetele. Se on hevonen kantavaksi, ratsuksi tai kuoppaan.
Oman hevosen kohdalla saattaa iskeä myös ylihysteerisyys: ONKOHAN SILLÄ KAIKKI HYVIN? Jokaista yskäisyä ja kompurointia seurataan suurennuslasin kanssa ja arvotaan, missä vika. Kuulun pahimmillani tähän ryhmään. En ole ostanut hevosta kymmeneen vuoteen, ja nyt alkaa näyttää siltä, etten hevoskaupoille koskaan uskallakaan. ”Itse tein ja säästin” ei välttämättä olekaan aivan hullu käytäntö. Sentään tiedän mitä hevoselle on tapahtunut ja mihin se on johtanut. Yllätyksiä ei juuri tule.
Kaikesta huolimatta, jos nyt olisin hevoskaupoilla, ostaisin taatusti hevosen, joka on liikkunut viimeiset vuodet moitteetta ja hypännyt kieltämättä. Vaikka sillä olisi aivojen paikalla pähkinä. Niin pöljä minä olen! (Ehkä tosiaan on parempi, että ihan vain kasvatan näitä itse.)
Joten: vaikka kuinka tutkit, se voi silti olla täys romu viikon päästä. Buy the damn horse!
Viimeisimmät kommentit