Siis mä en jaksa!!!

Käväisin yksi päivä toisella tallilla, en siis omalla. Maneesissa menoa katsellessani suuni loksahti auki: nuoriso poltti tupakkaa maneesissa! Sanalla ”nuoriso” tarkoitan varmasti yli 18-vuotiaita, mutta silti. Jotenkin olin kuvitellut, että tupakanpoltto tallilla on jäänyt kauas 80-luvulle. Juteltiin aiheesta yhden pakkoruotsijumppa-kaverin kanssa, ja hän muisteli hengailleensa nuorena parin tallin koviksen kanssa, mutta samalla pelkäsi heitä, koska he polttivat tupakkaa ja kiroilivat. Aivan! Yhtäkkiä muistan kaiken! Muista, kun hoitajien huonessa (tai ties missä ladossa) isot tytöt juttelivat seurustelemisesta, viinasekoiluista ja tupakasta. Välillä he hiipivät nurkan taaksen tupakalle. Minä olin kauhuissani. Ehkä siksi he eivät halunneet minua mukaan. Olin liian tervehenkinen.

Muistan miten isot tytöt olivat ylimielisiä ja pelottavia, pikkutyttöihin ei kuulunut kiinnittää huomiota muuten kuin kyllästyneesti. Muistan senkin, kuinka sain kerran lakaista tallin lattiaa (huom! sain!) ja minulle huomautettiin heti, että lakaisin jotenkin virheellisellä tekniikalla. En ollenkaan tajunnut mikä tekniikassani oli vikana, koska hyvää jälkeä tuli, mutta isoille tytöille se ei kelvannut. Eihän semmoinen peli vedellyt, että pikkutyttö olisi suoriutunut jostain hyvin. Kiinnitin lakaisemiseeni perverssiä huomiota vielä vuosia.

Mistä sitten tunnistaa koviksen? Kovis ei ole kovin suuri moikkailija. Häntä ei myöskään hymyilytä, koska elämä on raskasta, kun ympärillä on niin paljon idiootteja. Tupakka poltetaan kaikissa paikoissa, jossa se kerää huomiota. Ei nurkan takana, koska siellähän se menee ihan harakoille koko show. Kovis ei koskaan tarjoa apua alempiarvoiselleen. Kovista ottaa aina vähän päähän. Joko sää, työvuoro, huonosti nukuttu yö, loimien vähyys, hevosen ratsastettavuus tai maneesin tila. Myös pohja voi ottaa päähän. Koviksen mielestä kaikkien pitäisi osata ratsastaa kunnolla (samaa mieltä, mutta minkäs teet), ja kun ne eivät osaa, kovista ärsyttää. Kovis ei halua kaveerata huonojen ratsastajien kanssa, koska siinähän menee maine. Koviksen ikä on harvoin alle 18 ja harvoin yli 30. Aikakausi on siis ihmiselämän täydellisin. Silloin ei vaan kerta kaikkiaan tehdä virheitä!

Jos törmää aikuiskovikseen (yli 30v), on kyseessä todennäköisesti traaginen, rakkautta vaille jäänyt hahmo, jonka ainoa rooli on jäänyt päälle. Ei enää osaa päästää irti. Kiltteys ei kuulu työkaluvalikoimaan. Painetaan pitkää päivää ja kovaa kovaa vastaan. Kaikki olemassa oleva herkkyys kanavoituu kesäjuhlissa kekkulissa laulettuun karaokeversioon Celinen Dionin kappaleesta My heart will go on. Näillä mennään.

Pyysin äsken tytärtäni auttamaan äiskää blogin tekemisessä. ”Ota kuvat, esitän kovista,” sanoin lapselle. ”Ai isoa tyttöä vai?” kysy tytär. ”Joo, just sitä.” Valitettavasti hän tiesi mistä puhun, ainoastaan eri nimellä.

Päätin jo varhaisvuosieni lakaisukokemuksen perusteella, että minusta ei koskaan tule paskapäistä isoa tyttöä. Lupaukseni olen toivottavasti pitänyt. Mikäli olen jäänyt kiinni muunlaisesta käytöksestä tallilla, saa huomauttaa.