Me olemme närkästyneitä ja suoritamme vihapuhetta. Huomioi varsan ja ihmisen synkronoitu ilme. Tai siis voiko sitä olla huomioimatta.
Vihapuheet ovat muotia. On hyvin muodikasta ilmoittaa julkisesti näkökulmansa johonkin asiaan. Erityisesti silloin, kun vastustetaan jotain oikein hanakasti. Hienotunteisuus on niin last season, tätä kutsutaan suorapuheisuudeksi. Minä se ymmärrän suorapuheisuuden semmoiseksi, jossa joku sanoo suoraan vaikkapa että miksi ajat kuin hullu ja toinen vastaa että kuka täällä hullu on. Siitä sitten alkaa se suorapuheisuuden avaama, kipakkakin argumentointi. Toiset osaavat tapella niin, että siihen saadan myös draaman kaaren pää, toiset eivät. He jäävät odottelemaan jatko-osaa. Se on muuten rasittava piirre ihmisessä. Viisaus: jää ihan sairaasti energiaa vaikka verhojen ripustamiseen, jos ei jää mököttämään jollekin.
Ravipostaukseni, jonka voit lukea tästä, aiheutti kummallisen reaktion. (Kehuin siinä, kuinka hauskaa sakkia oli Kuninkuusraveissa ja että miksi niin harvoin on yhtä hauskaa ratsastuskilpailuissa.) Ihmiset alkoivat innokkaasti tilittää, kuinka paskaa sakkia löytyy kuule myös ravipiireistä. Ja että kyllä netissä haukutaan yhtä ja toista ihan nimellä, että ihan on hirveetä porukkaa nekin, luulit vaan kivoiksi. Aha? Kiva tietää?
Miksi on niin tärkeää tietää kuka on haukkunut ketä? Minäkin olen aivan sika tai mainio ihminen, riippuu keneltä kysyy.
Sanotaanpa vaikka nyt, että menisin uudelle tallille. Minulle paikat esittelisi ihminen, joka kertoisi kuka sanoi kellekin mitä ja kuka on ainakin ihan hullu. Sitten lueteltaisiin vielä kaupan päällisiksi mitä kaikkea viime vuosina on tapahtunut, eikö ole kamalaa. Millä mielin siitä sitten jatkuu tunnelma? Minähän olen kauhuissani. Täällähän on vaarallisia selkäänpuukottajia koko talli täynnä. Ja niiden hulluja hevosia, joita hakataan ja väärinratsastetaan aamusta iltaan. Ottavat varmaan töistä vapaata, että ehtivät haukkua kaikki ja vielä mukiloida eläimensä. Arvaako tässä kenellekään moikata, tiedä vaikka turpiin ottaisi itsekin. Raipasta silmämunaan.
Savustaminen on hirveän hieno tapa. Se toimii ruuanlaitossa, mutta erityisen hyvin se toimii, jos savustetaan ikävä ihminen pois tallilta. Hän tuskin muuttuu mukavaksi ja joviaaliksi kesken kauden, joten parempi savustaa ulos vaan. Menkööt jonnekin, jossa kaikki muutkin ovat kireitä ja haukkuvat toisiaan.
Meidän tallilla kävi eräs ihminen, joka vuokrasi talliltamme lukuisia hevosia eri aikoina. Ratsastajana tämä henkilö oli ihan okei, mutta vuokraajana huono. Aina lasku maksamatta ja aina viime tingan muutoksia, en nyt pääsekään, kun (syy, joka oli jonkun muun). Nuokin erheet vielä kestää, mutta pikku hiljaa alkoi käydä ilmi, että henkilö haukkui kaikkien vuokrahevosiensa omistajat selän takana aivan lyttyyn. Kuulimme toisiltamme tarinoita itsestämme. Niinhän siinä sitten kävi, että löimme voimat yhteen ja lakkasimme vuokraamasta tälle tyypille hevosiamme. Varoitimme myös muita. Kerroimme myös tälle henkilölle, että ei nämä asiat tällä tavalla hoidu. Kohdehenkilö ei ottanut asiaa hyvin. Mietti heti kenen syy ja kuka on puhunut hänestä pahaa selän takana. Emme jaksaneet edes vastata.
Ilon päivä koitti: mustamaalaaja on häipynyt, myrkynkeittäjä is gone! Yhteishenki velloo mielekkäänä. On ihanaa hengailla tallilla, jossa saa olla sitä mitä on, eikä tarvitse pelätä vihapuheita. Leviäisipä se myös esim. kouluihin ja muuhun yhteiskuntaan. Suomenhevosporukoihin se on jo aika kivasti valunutkin.
Hei jengi, eihän näitä suiziakaan sais päälle, jos vihapuhuis! Olkaa iisisti, hei!
Viimeisimmät kommentit