Voi että! Tässä se nyt on. Mun hevosvalitusblogi. Onks meitä paljon?
Tilanne on siis seuraava: aloitin ratsastuksen käsittääkseni around 1977. Mitäs siitä tulee…35 vuotta. Lyhytpinnaselle ihmiselle yllättävän pitkä aika!
Eka hevonen, minkä selässä ikinä olen ollut oli Eros-niminen ruuna Aulangolla. Isäni lätkäs kahden vuoden jankkaamisen jälkeen mut sen selkään. Isä oli hevosmiehiä. Kuului kaiketi aikanaan myös Hämeen Ratsastajien johtokuntaan. Opettajana Aulangolla oli tuolloin punapäinen pikkupaholainen, Maiju Leminen-Ravantti. Maiju oli mun mielestä ihana ja sillä oli komee mies. Sittemmin kävi ilmi, että mies tais olla monen muunkin mielestä komea. Maiju oli myös kohtuulisen raaka suustaan, mutta se oli ihan normaalia 70-luvulla.

Välihuomautus. Mun piti mennä tänään tallille, mutta en mee, koska pihalta ei pääse mihkään. On niin kirosanasti lunta. Tiedän, koska kolasin tunnin eikä se näy siis missään.

Hei, mä oon blogaaja! Vitsit, hienoo.

Alkeiskurssin kävin Poni-Haassa, opettajana Chrisse Fagerström. Sen tyttärellä oli samanlainen kypärä ku mulla. Mulla oli hirveä Jofa, kun äidin mielestä se oli ainoa turvallinen. Kyllä hävetti. Myöhemmin, tullessani rahoihini, ostin linjakkaamman, vähemmän turvallisen kypärän. Sitä sitten käytin seuraavat kutakuinkin 20 vuotta.
Bussilla matkasin Myyrmäestä Hakunilaan ja joka siunaaman kerta, kun hyppäsin bussista, juoksin koko matkan tallille. Ja joka kerta olin tuntia liian ajoissa paikalla. Oisko rannekello ollut aivan huono hankinta?

Leikkaus tähän päivään: nyt piti siis mennä ratsastamaan ihanaa TAMMAA, jonka omistaa kaverini Päevi. Nimi muutettu. En olis ikinä uskonu rakastuvani tammaan, mutta tässä sitä ollaan! Perkule. Lupasin ittelleni, etten ala mitään hevosia ostelemaan. Olen epäluotettava.

Taustakuvana muuten ns. Elämäni hevonen, ruuna Charly’s Angel! Kuopassa levännyt jo kohta kolme vuotta. Sen ajan ollut sitten tuuliajolla. On siinä puolensakin.

Mut hei, mä palaan tähän!