Kun kilometrejä on sen verran jo takana, on tullut nähtyä kaikenmoista. On nähty mm. hyvinkin erilaisia, toimivia tapoja ratsastaa. Kuitenkin suurimman ihmetyksen on poikkeuksetta aiheuttanut se, kun ratsastusta opettava ihminen ei ole kovin hyvä ratsastaja. Kovin hyvällä tarkoitan, että kyllä pitää olla kirkkaasti taitavampi kuin minä. Kyllähän minäkin pystyn neuvomaan ihan aloittelijaa, että millä eväin jää ensimmäisestä ratsastuksesta henkiin, mutta että ihan taitoa meinaisin opettaa? Ehei, en minä.
Nyt kysynkin: mistä moinen itsetunto, että voi opettaa muita, kun ei itsekään oikein taida? Miten esim. onnistuu pysyttelemään omine ratsatuksineen sillä tavalla pimennossa, että monikaan ei huomaa mikä on totuus? Ja vielä se, että jos ei ole RATSASTUKSENOHJAAJA tai OPETTAJA, millä eväin kehtaa ryhtyä moiseksi?
Olen pariin otteeseen osunut itse moisten hahmojen tunneille. En kyllä osaa sanoa oliko tunnista vastaavaa haittaakaan, koska opithan ovat periaatteessa samat, tai ei mitenkään periaatteessa, vaan ovat. Ongelma onkin USKOTTAVUUS. Rakastan opettajia, jotka tarpeen tullen näyttävät eteen, eli nousevat selkään ja sillä keinoin ohjaavat oikeille jäljille. Apinointi on minulle erinomainen tapa oppia, siitä on puhuttu aikaisemminkin. Toiset oppivat selkeistä sanoista, toiset mallista.
Vai onko kyse lopulta minusta? Olenko niin kiihkeä mittaamaan kuka on milläkin tasolla, että se merkitsee minulle jotain? Tai jos merkitsee, onko se huono asia? Sehän on selvä peli, että jokainen hyvä ratsastaja ei ole HYVÄ OPETTAJA, ne ovat kaksi eri taiteenalaa. Itse asiassa jokunen hyvä ratsastaja tuskastuu täysin ymmärrettävästi ankeampien yritelmiin. Jos olisin itse taitava, olisin varmaankin juuri sellainen.
Lapsi kävi yhtenä päivänä ratsastamassa. Olipa kivaa! Mentiin Hilpalla puoliksi, minä ensin, lapsi sitten. Oli hirveän kiva kuulla miten lapsi näki minun ja/tai Hilpan kehityksen, ja kuunteli tarkkaan mitä nykyään ajetaan takaa. Ollaan ikään kuin aloitettu Hilpan ratsastaminen alusta. Onneksi ei ole kiire! Eilen tosin oli niin kiire, että piti laukata maastossa kovaa. Niin kiire ei kuitenkaan ollut, etteikö voinut yhtäkkiä pysähtyä, jonka johdosta nikamani uudelleenjärjestyivät ja häpyluu karahti etukaareen. En suosittele. Perkeleen poni ja perkeleen peurat, oravat, puut, heinät ja hiekka. Ja kivet.
No periaatteessa voi olla. Siis voithan olla syynännyt koko elämäsi hevosia ja ratsukoita ja ratsastanut, mutta et vaan saa vaikka kropan koordinaatiota toimimaan niin, että olisit hyvä ratsastaja. Puuttuu siis joku klikki tai yhteys, teoriassa tietää vaan ei saa toimimaan käytännössä itse.
Toisaalta ymmärrän tuon, että haluaa opettajan hyppäävän hevosen selkään ja näyttävän miten homma tehdään.
Vähän kaksipiippuinen juttu.
niinpä
et ehkä kysyny mielipidettä mutta onhan se oikeesti niin että teoriassa moni asia on helppoo mut käytännössä sit ei enää olekaan. Ratsastamisessa on niin monta asiaa mitä samaan aikaa pitää muistaa ja yrittää tehdä. Sitten on vielä se elävä hevonen eikä mikään polkupyörä alla. Mutta sen verran uskallan Katja sua opettaa että kanna kädet 🙂
voi kunpa mun opettaminen olisikin vain KANNA KÄDET 😀
Aina ne hyvätkään ratsastajat eivät osaa opettaa koska eivät osaa asettua oppilaan tasolle vaan opettavat jotain mikä menee yli hilseen, kun kuvittelevat et jokainen tän osaa.
juu, ei kaikki osaa opettaa, se on selvä.
En usko, että hyvän opettajan tarvitsee olla itse hyvä lajissa. Opettamista toki helpottaa,jos tietää miltä mikäkin liike tuntuu, mutta opettaminen on ihan eri laji kuin tekeminen. Tosi pron tekijän voi olla vaikea asettua opetettavan asemaan,ja selittää asioita ymmärrettävästi. Itse valmennan uinnissa hyvin menestyviä nuoria, vaikka luultavasti hukkuisin perhosen kolmannen käsivedon jälkeen.
aivan hyvä näkulma.
siis näKÖkulma
Oon sitä mieltä että paljon pitää osata pystyäkseen opettamaan hyvin, vaikka ei välttämättä enempää tai niinkään paljon kuin opetettava. Äärimmäinen lahjakkuus lajissa sen sijaan voi vaikeuttaa opettamista, jos itse tekee paljon tunteella. Tässä lajissa onneksi sitkeydellä voi korvata lahjakkuutta
juu
Mä oon enenevässä määrin sitä mieltä että Hilppa on Tenho tyttönä. Äkkipysähdykset ja koiran leikkiinkutsuvenytykset kuulostaa niin samalta kuin meidän jokapäiväinen leipämme 😂
no ei muuta ku terkkuja Tenholle!
Tämän perusteella vain nuoret ja terveet ja notkeat ovat hyviä opettajia, jopa melko kokemattomat tekniikan taitajat. Mihin unohtui kokemus ja näkemys, voisin siis lopettaa valmentamisen ja opettamisen koska opetettavani osaavat tällä hetkellä minua paremmin sen ratsastamisen kuin minä 65 vuoden iässä ja parin kolhun aiheuttaman vaivan takia. Ai niin mutta minä katsonkin sitä hevosta enemmän ja sen liikkeitä ja en ole edes hevonen..
ei suinkaan! onhan Kyrakin aivan uskomattoman taitava, vaikka hän ei enää ratsastakaan.