Ja sitten tuli kesä! Jopas jotakin, aikamoista. Poppana-varsa on jo päässyt kokeilemaan laitumen riemuja, kahden tunnin harjoituksella aloitettiin. Lapset (Poppana ja poikaystävänsä Rölli) olivat niin ihmeissään, että malttoivat hetken ravailla ja kävivät sitten köllölleen. Pläts. Raskasta on yksivuotiaan elämä! Laitumella ei ole vielä oikein mitään syötävää ja muutenkin kohta varmaan tulee lunta, mutta onpahan otettu tuntumaa.
Pullukan kohdalla ollaan taas/vielä odottavalla kannalla. Kiire ei vielä ole astutushommiin, sillä jos rouva synnyttää Keiteleellä, niin kuin tekeekin, on myöhäisempi synnytysajankohta parempi kuin aivan aikainen kevät. Ei oo niin kylmä.
En muista kerroinko jo, mutta Pullukalle tehtiin allergiatestit. Tämä siksi, että joskus suolistotulehdus saattaa ponnistaa sellaisistakin lähtökohdista (huoh). Suolistotulehdushan on onneksi Pullukan kohdalla muisto vain, eikä vatsassa tai suolistossa ole enää mitään jälkiä menneestä. Silti pelasimme varman päälle ja tsekkasimme. Tulos: allerginen RAPSILLE ja ÖTÖKÖILLE. Mitä ihmettä? Mistä se nuo keksi? No, Suomen kesässä on hieman hankala taistella ötököitä vastaan, mutta teemme kaikkemme. Niinpä tilasin Back on Trackilta ötökkäloimen (tästä lisää tuonnempana), joka HOITAA SAMALLA. Jumaleissön! Ylivoimaa. Paketti tuli juuri, ja Hilppa pääsee sen esittelemään. Vielä kun sais myrkyt, jotka tappaa kaiken paitsi kasvavan varsan ja sen emän.
Sitten nuoriso-osioon! Lenni, tuo kaksivuotias ketku, on kunnostautunut tarhan aitojen nöyryyttämisessä. Ei pitele aita häntä, mennään läpi tai yli, ja sitten seistään ulkopuolella, että oho, olipa kesy. Nuori mies kasvaa ja kehittyy hyvin, mutta nyt alkaa näyttää siltä, että sekään ei kasva 170-senttiseksi. Sen sijaan Poppana osoittaa tällä hetkellä suurinta kasvupotentiaalia omatessaan ihan eri mittaluokan jalat kun kaksi aiempaa hyväkästä. Vuoden päästä valkenee sitten millainen ratsu hänestä sukeutuu!
Entäpä sitten nuori aikuinen? Hänen koulunkäyntinsä hieman laahaa, koska hyvästä ratsuttajasta käydään veristä taistoa. Tällä viikolla hävisin, kolleega oli ehtinyt nappaamaan Sarin. Ensi viikolla aion olla kärppänä! Hilppa vaan nauraa mun dressageyrityksille, mikä on ihan kohtuullista, sillä olenhan ruosteessa. Tuossa mietittiinkin, että voiko PASKA RUOSTUA? No, ens viikolla on Jyken kaksipäiväinen kurssi, jotta kohta ollaan taas matkalla olympialaisiin. Jykke eli Jyri Malmström on kovista kovin.
Aira kävi taas eilen meidän apunamme! Se on jännä, kun mitään muuta ei tehdä, kun yritetään pitää mun keskivartalo jämäkkänä, ja silti olen aivan alkeiskurssilainen taas. Aira muuten käski painottaa, että ei komenna istumaan takataskuilla. Se näet tarkoittaa sitä, että vedetään pylly eteen VÄÄRILLÄ LIHAKSILLA. Se tapahtuu nimittäin vatsalihaksilla. Minä harjoittelen tätä aina maastossa, ja liekö se metsän rauha, joka saa oikeasti toisinaan onnistumaan! Siellä hevonenkin on vastaanottavaisempi. Totta kai! Kuka nyt erikseen haluaa pölyisellä kentällä innostua? Kai niitäkin on.
Airasta vielä sen verran, että on muuten hiton antoisaa, kun keskitytään PELKÄSTÄÄN mun istuntaan, enkä aina viitti ottaa edes ohjia käteen. Silloin näkee ihan konkreettisesti, miten hevonen reagoi mun istuntaan ja kuinka se esim. hidastaa, kun tiivistän ylävtasan lihaksia. Voi veikkoset kuulkaa, me jarrutetaan hevosiamme niin paljon omalla istunnallamme, ettei tiedetäkään! Mutta hei: matka jatkuu! Ja Aira muuten matkustelee ympäri Suomen pitämässä tunteja, ota yhteys, jos hyvä istunta kiinnostaa!
Viimeisimmät kommentit