Kuva: Satu Pirinen
Kaupallisuus mielletään nykyään kirosanaksi. Se on melko traagista, sillä se mahdollistaa aika paljon asioita. Kolleegani Ellikki kirjoitti ansiokkaan raportin siitä, miten taloudellisesti älytön on talliyrittäjän arki. Eilen luin Kuopion ratsastajien (olikohan se) puheenjohtajan uupuneen tilityksen siitä, kuinka kohta vapaaehtoiset eivät enää jaksa. No se on ihan varma, ettei jaksakaan. Jossain vaiheessa talkoohenki on kuolemassa sukupuuttoon. Siinä kohtaa talouden B-suunnitelmien olisi hyvä astua esiin.
Horse Show’ta on pyöritetty kohta 33 vuotta. Se yksi jatkuvista yhteistyökumppaneista on Helsingin kaupunki. Jos Horse Show’n taloudessa olisi jotain köhittävää, Helsinki ei voisi liittyä siihen mitenkään. Myös opetus- ja kulttuuriministeriö ovat yhtenä kumppanina. Mutta nehän eivät riitä mihinkään. Tarvitaan megapanostajia, sekä ihmisvoimassa että ihan riihikuivassa rahassa. HIHS ei liikkuisi mihinkään ilman satojen ihmisten vapaaehtoista panosta. Se ei myöskään liikkuisi mihinkään ilman Land Roverin, Fortumin ja Tillanderin kaltaisia superpanostajia. Silti joka vuosi ollaan hilkulla. Ympäri vuoden tapahtumassa on töissä kolme ihmistä. Ja koska kyseessä on Wolrd Cupin osakilpailu, kaikki tehdään niin kuin kattojärjestö (FEI) sanoo. Ja arvatkaa onko siellä kolme henkilöä töissä? Ei, siellä on vähän enemmän. On siis valtavan rahanhaalinnan ja uskomattoman talkoohengen tulos, että tämä yksi maailman parhaista World Cup -osakilpailuista (FEI:n ranking, Helsinki jaetulla 3. sijalla) saadaan vuosittain pystyyn. Olen hiton ylpeä suomalaisista!
Ladies Night on ollut tervetullut lisä Horse Show’n ilotteluun. Se vaan on nimittäin niin, että hevosnaisetkin meikkaavat, lukevat lehtiä (kampaajalla, jos on aikaa/varaa käydä) ja tuijottavat komeita miehiä. Ja tietysti juovat skumppaa. Sitä varten kehitettiin Ladies Night! Että voisi hetken olla aika ihanaa. Sekään ei pyörisi sekuntiakaan ilman yhteistyökumppaneita. Yhtenä uusista kumppaneista on Glamlin, joka on hevosihmisten kannalta aika neuvokas systeemi. Otat yhteyttä Glamliniin messengerissä: sieltä kysellään mitä olet vailla ja millainen ihosi on. Lähetät kuvan naamataulustasi ja kehykset sille, mitä paketti saisi maksaa. Myöskään kaikkia merkkejä ei tarvitse sietää. Sitten paketti kolahtaa postissa kotiin. Ei tarvitse mennä kauppaan! Eläköön! Senkin ajan voi tuhlata vaikkapa eläinlääkärissä tai jahtaamassa laitumelta karanneita varsoja.
Arvatkaa oliko tämä kuva hienompi kuin omani? Sain paketissa Clarinsin kasvoveden, Dermalogican kuorinnan ja pari tehoseerumia, joista toinen Lumene ja Madaran SOS-seerumi. Se paketti on oikeesti tuon näköinen!
Minäkin olen yhden lajin yhteistyökumppani. Laitan oman perheeni (hevoset, koirat, minä, tyttölapsi, poika saa olla rauhassa) likoon, jotta ihmiset löytäisivät tämän hienon harrastuksen. Haluan olla mannekiini sille, että kyllä, ihminen voi olla onnellinen, kun se on hypännyt hevosaltaan syvään päähän. Ja kyllä, ratsastus kannattaa aloittaa uudestaan.
Seuraava lehtijuttu minusta ja Pullukasta Apu Terveydessä, ilmestyy muistaakseni lokakuun alussa! (Mukana myös kilpirauhanen)
Tämäkin kuva on Eeva-lehdestä. Meinaatteko, että siksi olin haastattelussa, kun se on niin siistiä? Ehei. Syy on hevoset. Kaikkien kuuluu nähdä miten ihania ne on. Kuva: Kirsi Tuura/Eeva
Viimeisimmät kommentit