Meitä ei sateet heilauta! Kiitos kuvasta Mira.
Hyvää alkanutta kevään odotusta! Miksikö ilmaisen asian näin? No lähinnä siksi, että tänään tuli lunta kun yritin lähteä ratsastamaan. Myöskin tuuli oikein kunnolla ja hyytävä kylmyys valtasi ihmisen. Silloin en tuntenut kevään läsnäoloa, vaan sen odotuksen. Kyllä kai se sieltä, kunhan ehtii! Liekö karanteenissa sekin.
Pääsiäisviikkoni sujui hyvinkin perinteisissä merkeissä, eli tallilla. Toki tuli lojuttua kotonakin, ja erityisesti yhtenä iltana lojuin oikein kunnolla. Katsoin tanskalaista DNA-sarjaa Areenasta ja nautin joka hetkestä. Miksikö vain yhtenä? Vain silloin todella tunsin ansainneeni sen. Miksi näin?
No. Viime kesänä kävin maastossa Hilpalla niin, että seuranamme oli Hassu Tamma ja hänen palvelijansa. Oli ihana kevätpäivä ja meillä oli kivaa. Hilppa oli toki ns. loose cannon, koska vastahan se oli täyttänyt neljä. Ihan tasalaatuisin ei ollut maastokaverikaan, joten kaikkea saattoi tulla vastaan, ja tulikin. Hassu Tamma pysähtyi laukassa eteemme ja Hilppa teki tietty täysstopin. Itse en päässyt lainkaan tähän ketjureaktioon mukaan, vaan putosin päälleni ja sain aivotärähdyksen. Siitä on oma tarinansa täällä. Ei siinä alkusekoilun jälkeen ollut sen kummempaa jälkiseuraamusta, onneksi. Tapahtuneen jälkeen on pyritty lähtemään samalla porukalla maastoon, jotta saataisiin huonon kokemuksen päälle uusi ja parempi.
Oltiin yritetty jo monta kertaa mennä uudestaan, mutta nyt saatiin sovittua jo alkuviikosta, että sunnuntai it is. Sunnuntain lähestyessä hokasin, että se saattaa muuten olla viikon ainoa sateinen päivä. Näin olikin, mutta kaupan päälle tuli myös tuuli. Ei oltu sokerista, joten asianmukaiset tarvikkeet niskaan ja luontoon. Ja kuten kaikki tiedätte, sään unohtaa melko pian, jos ei vaan jäädy. Me ei jäädytty!
Pieni pylly, iso rapa.
Ravailtiin ja laukkailtiin innoissamme, tällä kertaa minullakin oli jo apuja vastaanottava hevonen. Mennessä me laukattiin Hilpan kanssa edellä ja potkittiin ravat takana tulevien naamalle. Palatessa saatiin sama kohtelu kavereilta. Oikein hampaissa narskui! Mikähän siinä on, ettei sitä suuta voi pitää kiinni?
Hyvä kokemus check! Laukattiin kovaakin, joten onnistuttiin ihan oikeasti. Ja hevoset tykkäsivät. Ja minä tykkäsin maata sohvassa koko loppuillan, enkä tuntenut MINKÄÄNLAISTA huonoa omaatuntoa makoilustani.
Kuinka ollakaan tallikaverit pitivät meitä ihan pimeinä kun lähdetään luontoon ainoana päivänä jolloin sataa, mutta sovittu mikä sovittu. Melkein nauratti tänä aamuna kun heräsin ja katsoin ulos. Tänäänkin piti sataa, mutta kappas, ihan kirkkaalta näytti – kunnes saavuin tallin pihaan! Tuuli oli ns. navakka (Kuuskajaskari 7, Utö 5) ja taivaalta tuli jotain valkoista asiaa. Lunta! Justiin. Mentiin siis nynnyinä Hilpan kanssa maneesiin. Itsellä oli hieman ylensyönyt, veltto olo. Mietin jaksaako sitä ryhtyä millekään. Huomenna on kuitenkin Allun tunti, ja Allu juuri tiedustelikin, että onko läksyt tehty. Läksynä oli ratsastaa 70% vaikeampaan kierrokseen ja 30% helpompaan. Pakkohan se oli sitten tehdä niin.
Kun laittaa silmät kiinni ja toivoo oikein kovasti, laukka vaihtuu. Kuva: Mari Stendahl-Juvonen
JA ARVATKAA MITÄ. Paitsi että hevoseni oli kuin ihmisen mieli, me teimme KAKSI TÄYSIN ONNISTUNUTTA LAUKANVAIHTOA! MINÄ JA HEVOSENI, SAMASSA PAKETISSA! SAMAAN AIKAAN! On vain ajan kysymys milloin alamme vaihtaa kakkosilla.
Olin laukannut enemmän vasempaan, ravannut myös, oikein kivasti ja kunnolla, mutta laukanvaihdot räjäyttivät pankin täydellisesti. Lopetin siihen. Nämä, hyvät ystävät, ovat niitä hetkiä, joihin pohjautuen kirjoitan muistelmani sitten joskus.
Viimeisimmät kommentit