Nuhapojat.
Nyt on käynyt sillä tavalla, että meidän tallin pikkuiset varsapojat ovat jonkin merkillisen viruksen kourissa. Tauti ei ole paha, mutta ikävästi kuumetta nostava ja räkäkin valuu. Pojat syövät ja kakkaavat kyllä, mutta onhan se kuumeisen pikkulapsen elämä ihan paskaa. Ihan kuin se ei riittäisi, niin tokihan tässä heräsi kysymys, että mitäpä jos Pullukkakin on viruksen kantaja? Ei oireile ollenkaan, mutta onhan se silti mahdollista. Päädyimme eläinlääkärin ehdotuksesta sitten siihen, että siemennämme rouvan kotona. Pullukka ei siis lähde mihinkään epäilevien katseiden alle, ettei tule sanomista. Jos muistini pelaa, kiima alkaa tulevalla viikolla ja sitten tapahtuu! Raportoin kyllä, no problem.
Jaaha, vieläkö mennään?
Samaan aikaan toisessa aitauksessa Hilppa odottaa viimeisen villihevoskesänsä alkua. Sovittiin, että yhden kerran vielä kiivetään selkään, hölkätään hetki ravia, ja sitten laitsalle. Onpahan jotain mietittävää koko kesäksi sitten. Tänään kuulin myös uutisia iskä-Lissabonista Backlundin Sannalta. Pitkä poika on vihdoin saanut jyvän päästä kiinni ja hyppää jo oikein mukiinmenevästi nollaa 120-130 -tasolla. Hyvä iskä! Parempi myöhään, kuin myöhempään.
Entäpä aitaus numero kolme? Siellä Masa Masbert harjoittelee arjen hallintaa oltuaan pikku saikulla lonkkatällin jäljiltä. Homma etenee ja hevonen tuntuu viihtyvän. Tänään lapsi ja Masa olivat usvatelleet maastossa, ja molemmilla oli ilon kimallus silmässä.
Entäpä minä, virallinen valvoja, oman elämäni Aulis Gerlander? No minäpä sain taas kunnian hypätä uuden ratsun selkään. Tallin omistaja oli taas lyönyt rahaa tiskiin, ja talliin oli ilmestynyt uusi ruuna. Silloin kun nousin selkään, nimi ei ollut vielä selvä. Se oli siis Heppa. Ai vitja, että oli kivaa! Kerrassaan mukava ratsu oli, ja laihakin! Tai siis ei lihava, niin kuin jotkut toiset. Tämä oli varmaankin normaali. Ei ole kauaa. Lihastakin kaipaa vähän, mutta sitähän saa urheilemalla. Pääsin siis ratsastuksen makuun itsekin, jes.
Välillä se taivaan isä vaan tietää miten hommat kuuluu hoitaa. Esim. jos ihminen on ollut elämänsä viimeisessä Uutsivuoto-kuvauksessa ja sen jälkeisessä karonkassa, ja melkein kuollut seuraavana päivänä, niin tokihan siihen kohtaa mahtuu kivasti kahden hevosen ratsastus. Mutta tiättekö mitä? Se on paras krapulalääke, väitän. Kokeilkaa!
Viimeisimmät kommentit