Nyt päästiin Pimpernellin kanssa pitkäst aikaa hieman esteen päälle! Kylläpä siinä olikin tekemistä, sillä neiti oli seissyt to-pe-la. Joku muu hevonen olisi villi ja lähtisi ns. grippihanskasta, mutta meidän ratsu kaivautuu maahan nukkumaan. Siis noin kuvainnollisesti. Hän oli päässyt lepäämisen makuun, koska oli hankkinut itsellensä reiän kylkeen, ja se reikä oli toki siinä pohkeen vakutusalueen nurkilla, joten en arvannut pyytää ketään ratsimaan. (Juu en mene normaalistikaan kannuksilla kuin hyvin harvoin, joten ei ole siitä. Ynnä en ollut paikalla kun se ilmestyi.) Ajattelin, että parannelkoot. Kiipesin itse selkään, kun ajateltiin, että yritän pitää jalan irti, ja pelailla sitten hieman raipan kanssa enämpi. Toimi ihan hyvin. Eikä hän arkonut reikää kyllä ollenkaan.

No. Puomejahan me mentiin ja ensin ravissa. Voi herran tähden, että senkin voi suorittaa väsyneesti! Aivan kiemurrellen ja lähes ähkäisten ylitti kepukat. Yli kuitenkin, sentään. Jos oli korotettu kavaletiksi, hän kolisteli. Huomaa kyllä, ettei olla hetkeen menty.

Laukassakin ensimmäiset kaksi-kolme kierrosta oli ihan pelleilyä, mutta sitten kuului NAKS. En ihan ymmärrä miksi, mutta aivan yhtäkkiä hevonen oli aivan täydellinen. Se laukkasi erinomaisessa tahdissa, lähestymiset mintissä, laukanvaihdot CHECK ja kaikki aivan parhaasti. Johtuiko se kenties siitä, että, sanoin opelle ”JOS ME MENTÄISIIN VIELÄ YKSI KIERROS JA LOPETAN SITTEN, ETTEI TOI KYLKI ÄIDY.” Olen lähes VARMA, että Hilppa kuunteli ja aatteli, että okei, jos nyt meen huonosti, toi akka jatkaa loputtomiin ja mulle tulee nälkä.

Hei tähän kohtaan kerronkin seuraavaa: Elena st Hippolytiltä tulee viikolla 37 tutustumaan Hilpan kokonaishyvinvoinnin tilaan, ja saatte sitten täyden selvityksen ruokinnasta. TAAS. Lisäksi halyuan kertoa, että kohta on kolmas jakso äänitetty Kiavioliitossa-podcastia, ja voin sanoa, että kovaa settiä tulossa! Joten malttakaa odottaa, kunnes klo 06.00 18.9. jysähtää!